...tai ainakin melkein. Saavuttiin Suomeen viime yönä ja venailtiin lentokentällä aamuseiskaan saakka mun äitiä ja veljeä, joiden kanssa tultiin yhteistoimin sitten kotiin saakka. Mä olin koko reissun kipeenä, mutta sinnikkäästi yritin taistella päivä toisensa jälkeen ja saada mahdollisimman paljon Köpiksestä irti. Eilinen lento oli kyllä ihan viiminen niitti, kun samaan aikaan meinas räjähtää korvat, posket ja pää. Onneks vaan puoltoista tuntia sitä tuskaa :-D
Tälläkin hetkellä makaan turvallisella kotisohvalla yrittäen kirjoittaa ees muutamia järkeviä sanoja teille. Huomenna ryhdistäydytään, vaikkei tää tauti varmaan lopu edes tän viikon puolella. Tänään voi syödä vielä vähän tuliaisoreoita, eikö vaan? Musta tää homma vähän haiskahtaa poskiontelotulehdukselta ja jos ei olo mee yhtään parempaan suuntaan niin varaan kyllä lääkärin, ettei tarvitse kitua tässä olossa ja sais luettua edes jotain.
Köpiskuvia koitan päästä muokkailemaan ja käsittelemään teille tän ja huomisen päivän aikana vielä lisää ja niitä on tulossa ihan kiitettävästi. Pari videotakin saatte, joten malttakaapa vielä odottaa. Nyt mä käperryn loppupäiväksi sohvannurkkaan kyttäämään Netflixiä ja juomaan jotain kuumaa, ehkä tätä matcha-gingerlattea, jota äippä mulle Batamilta saakka raahas ;-)
♥:Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti