perjantai 27. syyskuuta 2013

PIETARIPLÄJÄYS


 Välillä on ihan hyvä muistella menneitä, eikö? Oltiin tosiaan viime syyslomalla Pietarissa, ja silloiseen blogiini en jostain syystä saanut koskaan tätä postausta julkaistua (mielestäni?). Mä halusin kuitenkin tänä synkkänä perjantaina ikävöidessäni Annaa julkaista nää kuvat teillekin. Nää on ihan hirmu huonolaatuisia, mutta mulle tulee näistä aina niin hyvä fiilis! Toi on ehkä mun lemppari ulkomaanmatka Annan kanssa! Meillä vaan oli ihan sika hauskaa ;D


Oli ihanaa vaan viilettää täysillä kahdestaan bestiksen kanssa ympäri Pietarin katuja, pysähtyä välillä Subiin syömään tai venäläiseen kahvilaan kupilliselle kahvia. Hölmöiltiin koko reissun aikana ihan sikana, meillä oli ihan älyttömän hauskaa! Enempää en viitti kertoa, etten saa tappouhkauksia kohta toiselta puolelta maapalloa :-D



Pietariin kannattaa lähteä! Me mentiin laivalla sinne ja oltiin siellä päivä ja tultiin takas. Päivä ei kyllä riittänyt, vaan meillä jäi vaikka mitä näkemättä! Paras hetki tuolla Pietarissa oli varmaan se, kun levykaupassa se myyjä etti meille puol tuntia Dima Bilanin levyä ja tuloksetta tietenkin.. Oltiin ihan sika hiilenä vaan siinä Annan kanssa, mut yritettiin pysyy kohteliaina vaikka meillä oli ihan sika kiire! Juostiin vaan ihan sika kovaa takasin bussille päin, kun oltiin jo valmiiks myöhässä...



Tässä mun höpinät tältä erää, oliks teen mielestä tällänen throwback ihan turha ja tylsä vai milleen? :)



♥: Emmi

lauantai 21. syyskuuta 2013

UNUSUAL BREAKFAST


Ruokakuvilla jatketaan, enhän mä oo oikeestaan paljon mitään järkevää tän viikon aikana tehny. Tänään mulla on taas odotettu mättöpäivä, ja aamuni aloitinkin ranskalaisilla pannareilla ja kermavaahtokaakaolla. Jotten ihan lähtis valehtelemaan ni söin mä vielä smoothien lisäks :-D Illalla mua odottaa vielä älyttömän iso irtokarkkisäkki!

Koeviikko alkaa ens viikolla ja mulla on luvassa ensin saksan ja kemian kokeet. Viikonloppu menee siis lukiessa ja kaiken ylimääräisen ajan vietän Tumpin kanssa ♥ Yhdeltä mulla on myös parturi.

Nyt mä kuitenkin lähden raahautumaan salille, jotta ehin tehä kaiken muun vielä tänään! Tässä alkaa pikkuhiljaa tulla kyllä kiire :-D

Onko teillä toivepostauksia? Tai minkätyyppisistä postauksista tykkäätte tai millaisia haluaisitte lukea?

♥: Emmi

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

BRUNCH


Mun Instagram-seuraajat on varmaan jo törmänneet mun tänaamuiseen sunnuntaibrunssi kuvaan. Tässä kuitenkin hieman close uppia! Mä siis heräsin tänään puol ysin maissa ja aloin sovitusti tekemään mulle ja porukoille aamupalaa. Pitkän miettimisen jälkeen olin suunnitellut tekeväni terveellisiä protskupannareita, porkkanarahkasämpylöitä ja mansikka-suklaa aamiaiskakkua. Näiden resepteistä kiitos The Good Morning-blogille, täältä löytyvät reseptit toimii aina! Näiden lisäksi mä tein mansikkarahkaa, smoothieta, viipaloin banaania ja omenaa, keitin kahvia ja teevettä ja laitoin pöytään myös erilaisia mehuja ja itse tehtyä lime-sitruunavettä. Tän kaiken valmistamisessa mulla meni oikeesti melkein puoltoista tuntia! Mutta oli sen arvoista, ruoka oli mun ja myös porukoiden mielestä älyttömän hyvää. Heti aluksi tiesin, että äiti on valmis maistamaan kaikkea ja tykkääkin monenlaisista mauista. Kuitenkin yllätyin ruokapöydässä, kun Jarkkokin kiltisti maisteli jopa tota aamiaiskakkua. Molemmat siis pitivät mun tekosistani, olen tyytyväinen ♥

Marssein kaupunkiin myös kahdeksitoista, valmiina hyökkäämään Gina Tricotiin ja etsimään uusia pitkiä treenipöksyjä. Vanhat kun on ihan reikäset ja päässeet pahasti venahtamaan. No, mukaan tarttu tosi kireet ja perusmustat pitkät pöksyt, joilla hintaa oli 24,95. Ginassa oli kuitenkin joku -20% alennusjuttu, joten loppujen lopuks mä maksoin noista vaan parikymppiä!

Nyt mä lueskelen kokeisiin jonkun aikaa ja sulattelen aamupalaa, sillä oon vieläkin ihan täynnä :-D Jossain vaiheessa päivää painun reenille, ja sitten mulla ei ookkaan loppuillaks muita suunnitelmia, kun kouluhommia ja lepäilyä. Milleen teidän viikonloppu on sujunut? Kouluhommia tehdessä, rentoutuessa, kovassa kiireessä vai milleen?

Ens viikolla alkaa vika kokonainen viikko ekaa jaksoa. Ja hei, enää 33 päivää syysloman alkuun!

PS. Käykää tsekkaamassa myös mun eilisiltainen postaus, jos se on jotenkin teiltä mennyt ohi! Pari uutta reseptiä kirjottelin teille :)

♥: Emmi

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

9/11


Muistan sen, kun mun seiskaluokan keväällä uutisoitiin Osama bin Ladenin kuolemasta. Kaikki nauro mulle ja piti mua ihan idioottina, kun mulla ei ollut mitään hajua kuka se oli. Sitte mun kaverit alko kertaamaan mulle syyskuun 11. päivän tapahtumia, ja mä kysyin "Mitääh? Siis tapahtuko toi joskus viime viikolla?". Kaverit vaan nauro ja sano, että se tapahtu vuonna 2001. 


Mun äiti oli pitänyt mua pimennossa koko asiasta aina tohon saakka. Olin neljävuotias, kun nää kauheet terroriteot tapahtu. Äiti on mulle myöhemmin kertonut, että se vaan sulki sillon telkkarit ja kaikki muut tiedotusvälineet mun silmiltä ja korvilta, etten vaivais pientä neljävuotiaan päätäni noin vaikeilla asioilla. Ehkä se oli ihan hyvä niin. Ja ilman mun kavereitakin mä olisin sen varmaan jostain saanut selville, seurasinhan jo sillon ahkerasti mediaa päivittäin.


No sinä päivänä mä sitten ekan kerran aloin ettiä tietoa koko asiasta. Mä katsoin vanhoja uutislähetyksiä YouTubesta ja luin infoa netistä. Kasiluokalla mä jopa tein historian lopputyön tästä aiheesta, ja mitä mä siitä sain: no kympin. Olin ihan shokissa, kuinka iso tapaus oikeesti oli kyseessä ja mä kiinnostuin koko aiheesta ihan sikana. Mietin mielessäni: "Miks joku tekee tollasta? Olisko maailma erilainen, jos sitä ei olis koskaan tapahtunut?" Ja siitä päivästä saakka oon aina halunnut päästä käymään Ground Zerolla. Viime kesänä mun pitkäaikainen haave vihdoin toteutui. 


Vaikka olisin ihan unessa, niin mä herään aina kun kuulen kaksoistornit, World Trade Center, 9/11, terrori-iskut tai jotain aiheeseen liittyvää. Mun mielestä tää on älyttömän kiinnostava aihe, ja vaikka oonki täys pelkuri ja kuolisin varmaan jos olisin Nykissä jonain vuonna tähän aikaan, mä haluisin sinne sillon päästä! Kaikki varmaan ihmettelee mun suunnatonta kiinnostusta tähän aiheeseen, mut kai tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että tää tapahtu Jenkeissä ja vielä Nykissä. En tiedä, kai sitä ihminen voi olla kiinnostunut mitä ihmeellisimmistä asioista!

Mutta tää päivä on nyt käsillä, toivotaan että kaikki menee kaikkialla hyvin, eikä tapahdu mitään uutta katastrofia. Vaikka silti jotain tällaista voi tapahtua ihan minä päivänä tahansa.

2995 ihmistä menetti henkensä. Jotkut menetti puolison, ystävän, lapsen, vanhemman, isovanhemman tai muun läheisen.

"Tällä hetkellä 12 vuotta sitten, miljoonat amerikkalaiset menivät nukkumaan ilman ajatusta siitä, että huomenna heidän elämänsä muuttuisi totaalisesti. Tuona iltana sadat ihmiset pakkasivat lentolaukkunsa, joita he eivät enää avaisi. Tuhannet nukkuivat rakkaidensa kanssa viimeisen kerran. Kukaan ei voi tietää mitä uusi päivä tuo tullessaan. Eläkäämme jokainen päivä ilman pelkoa huomisesta. Älkää ikinä hukatko mahdollisuutta kertoa läheisimmille ihmisillenne, että rakastatte heitä. Joten tänään, jos sinulla on joku jota rakastat, älä unohda sanoa sitä hänelle."
- Suomennos lainauksesta We♥Itistä

♥: Emmi

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

IT WON'T BE EASY, BUT I BET IT'S WORTH IT

Heippa ja anteeks postauksen myöhäinen ajankohta, mulla on ollut aika kiirus päivä ja saliltakin tulin vasta tunti sitten kotiin. Multa on paljon kyselty mun reenauksen alkutaipaleesta ja muusta tälläsestä, joten ajattelin tulla vähän rustailemaan teille tarinoita siitä, mistä kaikki lähti käyntiin ja miten oon päätyny sinne, missä mä nyt oon.


Muistan sen yhden lauantain, se oli helmikuun ensimmäinen lauantai ja mun porukat oli reissussa Unkarissa, ja mä olin mun Vaarin kanssa kotona. Illalla menin sitte salille, olihan mulla se luistelun kautta saatu salikortti. Muistan ku sillon juoksin matolla, ja ajattelin mun elämää, sen kaikkia huonoja ja hyviäkin juttuja. Juoksin ihan sairaan lujaa ja vaan yhtäkkiä päätin mielessäni, että "nyt se alkaa, nyt ne kilot lähtee" ja juoksin vaan kovempaa. Tästä päätöksestä saisin kyllä kiittää yhtä vihaamaani ihmistä, mutta en rupee häntä täällä mainitsemaan.

Seuraavana päivänä tekstailin Jarkolle Unkariin, ja kysyin että miten sitä proteiinismoothieta sitten tehdään. Jarkko anto mulle jonkunmoisen ohjeen ja kyllä mä siitä sain jonkun smoothien aikaan! Samalla päätin, että nyt loppuu se herkkujen syöminen ja siinä vaiheessa mulla olikin suunnitelmissa vaan pudottaa painoa ja päästä eroon pahimmista läskeistä. 

Pikkuhiljaa salilla käymisestä alko tulemaan tapa, ja mut saatto löytää sieltä neljästä kuuteen kertaan viikossa. Tein salilla vähän "hömppää" ja kävin ryhmäliikuntatunneilla. Tunneilla viihdyin ekat pari kuukautta ja sitten siitä salista alkoi kehkeytyä se oma juttu.

Herkuista luopuminen ei ollu mulle oikeastaan vaikeeta, olin päättänyt että niitä en syö ja päätöksessäni pysyin. Tässä kohtaa oon todella onnellinen mun päättäväisyydestä. Paino oli mulla alussa 77 kiloa ja siitä lähdettiin pudottamaan. Nyt vaaka näyttää 63 kiloa, mietiskelen tässä että miten vähän se olisi jos en olisi kehittänyt tilalle lihasmassaa :-D 


No, mun elämässä on kyllä tapahtunut tosi paljon muutoksia. Syömisessä nyt lähinnä eniten. Ennen saatoin paukuttaa päivässä pussillisen vaaleeta leipää, suklaata vaikka levyllisen, kouluruokaa lautasella oli oikee hevosmiehen annos ja sitten kaikki muut ruuat siihen päälle, vaikka ei olis edes ollut nälkä. Nykyään syön säännöllisesti, ja olen todella ylpeä että oon sen oikeesti saavuttanut. Mulle on selkeetä millon syön ja minkä kokoisia aterioita syön, ettei painoa lähe kertymään lisää. Ennen elämä ilman herkkuja olis tuntunut mahdottomalta, mut nyt mä pärjään ihan hyvin ilman.

Tietenkin tähän on pakko vielä lisätä, että mun elämä on muuttunut myös tietenkin siltä osin, että nyt vietän paljon aikaa salilla eikä mulla oo mitään tiettyä aikaa millon sinne mennä. Kukaan ei oo määräämässä mua menemään sinne. Mun on pitäny siis saada siinäkin asiassa päättäväisyyttä, että sinne salillehan mennään! Huonoinakin päivinä se saattaa olla se treeni mikä sun päiväs muuttaa hyväksi.


Mä reenaan punttia kuus kertaa viikossa kolmijakoisella ohjelmalla. Lempilihasryhmä treenata on varmaan selkä, ja muut tulee sitte perästä samalla viivalla. Lemppariliikkeitä varmaan kulmasoutu ja muista lihasryhmistä pudotussarjat, jalkaprässi, takaolkapäät taljassa ja ristikkäistalja! Puntti on mulle aina se "kiva treeni", ja oon aina ihan kikseissä ja fiilingeissä puntilla, ellei nyt oo ihan ylitsepääsemättömän huono päivä.

Toine osa treenaamisesta on sitte se aerobinen. Nyt kun koulu on taas alkanut, niin en yleensä mee arkisin lenkille, koska ei siinä toisaalta oo niin järkeä jos sä oot nukkunut yöllä vähän ja heräät aamulla väsyneenä lenkille. Mielummin sitten menee lenkille päivällä tai jos punttia harrastaa niin tekee aerobista sen yhteydessä. Aerobinen on mulle yleensä tuskaa, mut pitkät kävelylenkit ja mäkijuoksut on kyllä mun lemppareita! Aerobistakaan ei kannata reenata mitään överimääriä, tulee muuten ihan liian raskaaksi ja päivällä vaan väsyttää...


Alussa mua ehkä motivoi se, et mut hyväksyttäs paremmin jos mä olisin vähän laihempi. Motivaation aiheet tietenkin muuttuu ja uudeksi motivaation lähteeksi alko muovautua se unelmakroppa. Se, että joskus mullakin olis kivenkova sixpack tai nätit olkapäät ja hauikset, isot reidet ja kunnon pohkeet ja magee selkä! Mun unelmakroppa on just sellanen hoikka mutta lihaksikas, sellanen et jos mua kattoo ni näkee että mä reenaan. Nyt sitte pikkuhiljaa on alkanu sellanen lavakipinä tulemaan esiin, ja pitääkin kattella jos mua lavoilla joskus nähtäis ;)

Tässä oli nyt tällästä pientä kertausta mun "fitness journeysta". Pistäkääpä kommenttia, että saitteko vastauksia teidän kysymyksiin, tai oliko muuten odotukset täyttävä postaus. Mä painun nyt nukkumaan! Huomenna kympin aamu, että mä oon onnelline 8)

♥: Emmi

maanantai 2. syyskuuta 2013

CHILLY AUTUMN DAY


 Tänään onkin ollu mun vihoviimeinen päivä kotisohvalla löhötessä, sillä huomenna palaan jo täysillä arkeen, eli koulu ja reeni kutsuvat! Vihdoin takas reenaamaan, neljä päivää oon tässä nyyhkytellyt sitä, etten oo tän flunssan takia salille voinut marssia. Nyt kuitenkin mulla on enää vaan vähän räkäinen olo, ja jaksan jo tehdä kaikkia arkipäivän askareita. Nukuin viimeyönä myös ensimmäisen kokonaisen yön vähään aikaan. Olin aamulla tosi pirteä ja olo oli ihan erilainen kuin muutaman viimeyön jälkeen, kun olin yöllä saattanu kolme kertaa herätä puoleksi tunniksi sängynlaidalle istuskelemaan ja ihmettelemään. Heräsin aamulla kirjaimellisesti nauraen, olin nähnyt jotain hyvää unta, jossa Tumppi heitti jotain hyvää läppää :-D Siitä en kyllä muista sen enempää!

Tänään oon pääasiassa katsellu MTVtä, millon Snooki & J'Wowwia, millon I used to be fattia ja millon Madea. Oon myös oikeen hemmotellu itseäni ruualla, aamupalaksi herkkusmoothie, "lounaaksi" porkkanarahkasämpylöitä, kalkkunaa, kurkkua ja omenalastuja ja äsken söin proteiinileivoksia rahkan ja myslin kera! Pitkin päivää oon myös keitelly itselleni mustaherukkamehua, joka ihan toden teolla auttaa! Porkkanarahkasämpylöiden ja proteiinileivoksien ohjeet löytyvät molemmat täältä. 

Mua on toden teolla laiskottanut näiden viikon reseptien kanssa, mutta koitan nyt tsempata itseäni ja kehitellä jotain julkaisemisen arvosta. Niiden bataattiranskisten ohje mun piti viikonloppuna julkasta, mutta olin niin kipeänä, että sain itsekin bataattia alas vaan muutaman palasen, saati että olisin niitten kanssa sitä valkosipulidippiä alkanu väsäämään. Tällä viikolla koitetaan uudestaan!

Olen tässä pikkuhiljaa tehnyt valmiiksi huomisen läksyjä ja jonkun verran muitakin, ettei läksyjen määrän todellisuus taas hyppäisi silmille huomenna kun on ollut tää 'pitkä viikonloppu' tässä välissä ja koulujutut on unohtunu ihan kokonaan. Meillä on keskiviikkona vissiin myös koulukuvaus, oon ihan ulkona koko asiasta ja muutenkin lähes kaikesta :-D Sen tiedän, että meen Turkin hotelli varattiin tänään, happiest girl alive!!

Muutama sananen loppuun siitä, kuinka mä tykkään tän blogin kirjottelusta. Mun mielestä on ihanaa, et oon jopa inspiroinut joitain muutamia ihmisiä alottamaan oman kehon ja elämäntapojen muutoksen. Kun sitä kuulee, et "hei mä sain sulta inspiksen tähän", tulee vaan enemmän onnelliseks, ja hei se motivoi myös mua! Jaksan kirjottaa teille enemmän ja laadukkaampia postauksia, kun tiedän että mulla on te lukijat, jotka jaksatte lukea, kannustaa mua tän kirjottamisessa ja treenauksessa ja kaikessa. Tietenkin on niitäkin, jotka jostain syystä eivät tästä mun jutusta pidä tai ovat muuten vaan katkeria. That's fine, mulla on silti te, jotka tätä tykkäätte lukea! Jatkossa mä aion koulun ja kaiken muun ohella panostaa blogiin ihan yhtä paljon, mutta toivoisin mun lukijoilta palautetta, mitä voin parantaa sun muuta ja tietenkin on ihanaa saada teiltä ihan perus kommentteja. Ihanaa on tietää, että ootte jostain mun postauksesta/postauksista tykänneet. Mulla on taas niin hyvä ja positiivinen fiilis ihan kaikkea kohtaan, ja sitä ei kyllä saa millään pilattua!

Ihanaa viikkoa rakkaat lukijat ♥

♥: Emmi