UNOHTUMATON PÄIVÄ

Ei mulla muuta kuin huhhuh. Palasin eilen lauantain kuvien pariin ja sain vihdoin irti vielä enemmän koko päivästä kuin lauantaina. Koko päivä tuntui menneen aivan sumussa ja vieraita oli myös sen verran, että kokoajan sai olla tervehtimässä uusia tai juttelemassa muille. Ihan unohtumaton päivä kerta kaikkiaan! Vetää kyllä sanattomaksi.

Mun päivä tosiaan alkoi jo 5:15 aamulla kampaajalla, jonka jälkeen väänsin aika nopeasti (mutta kieltämättä aika onnistuneen) meikin ja sitten suunnattiin koululle. Juhla oli ihana ja koskettava ja mun sekä varmasti muidenkin lakin saaneiden mielestä meni aika nopeaan! Jossain vaiheessa mulla tuli hirveet vatsakivut, mikä vähän teki olon tukalaksi, mutta sekin meni ohi ;-)

Meille tuli ekat vieraat kahden aikaan ja seuraavat neljä viis tuntia sainkin sitten pörräillä ympäri kämppää ja vastailla niihin kliseisiin kysymyksiin. Illalla tuli pyörähdettyä Kinossa ja parin tunnin hääppöset torkut tuli otettua neljän aikaan. Aamuseiskalta otin suunnan kohti Helsinkiä ja poikaystävän kainaloa. Viikko erossa oli ihan liikaa! Huomatkaa siis ristiriita, kun täältä Götestä nyt kirjoittelen! Haha. Mutta suurella todennäköisyydellä nähdään taas iiiihan pian. Onko ihanampaa?

Mulla löytyy vielä iso satsi "yo-kuvia" ja voin niitä teille postailla vielä myöhemmin. Kiitos kuitenkin kaikille, jotka olivat mukana tekemässä mun päivästä ikimuistosen! Erityiskiitos mun rakkaille touhuhössötysvanhemmille ja henkilökohtaiselle assistentille Eltsulle, joka sai viedä kukkia maljakkoon ja kortteja pöydille sekä seistä kameran takana koko päivän. Ootte ihan korvaamattomia!

♥:Emmi

VIKOJA FIILIKSIÄ | PART 3

Kofeiinia, huonosti nukuttuja öitä, pitkiä lukupäiviä, tunnittamista, hiusten repimistä päästä, mitä vielä. Viimiset kaks kuukautta on olleet aika raskaita. Naureskelin tossa mun my day-videota luku-urakan alkupuolelta, kun lounastauot oli tunnin pitusia ja päivässä saatettiin vaan lukea sen kuus seitsemän tuntia. Valmennuskurssipäivinä neljän tunnin kertaus ennen kurssia. Nyt onkin jo viimeinen viikonloppu ennen valintakoetta ja siltä myös tuntuu.

20 päivää kun oli tätä työtä jäljellä mä heitin seinälle lapun ja siitä oon päivä päivältä rastitellut tussilla yli numeroita. Joka päivä se tuntuu yhtä hyvältä. Ei tätä ymmärrä ellei oo kokenut, se on täysin mun mielipide. Vaikka kahdessa kolmesta kirjasta on mun mielestä aivan törkeen mielenkiintoinen aihe ja luen niitä mielelläni, kyllä tää oppimisen maksimoiminen ja sääntöjen opettelu alkaa tässä kohtaa jo tuntua ihan kuvottavalta. Miten mä ikinä opin niin paljon, että pääsen sisään?

Alkuviikosta sain matkaan mukaan vielä aivan järkyttävän flunssan ja oonkin tässä viimeisen viiden päivän aikana hukuttanut kämppäni nenäliinoihin ja juonut tolkuttomasti finrexiniä. Mitä vielä. Hirveä yskä, voitte kuvitella miten mua hävetti kertauspäivillä tänään kun yskein about kymmenen kertaa minuuttiin. Jos tää vaan olis ens keskiviikkoon mennessä poissa, niin mä olisin aivan helvetin onnellinen. Suoraan sanottuna.

Kymmenentuntisia päiviä on tälläkin viikolla vedetty ja viimeiset kaksi on edessä vielä. Maanantaina alan vähän keventää, etten oo kokeessa aivan piipussa. Silti ei lepäillä vaan maksimoidaan se oppiminen vähän lyhemmällä tuntimäärällä!

Muistan, kun mulle sanottiin ennen lukiota, että se vasta vaikeaa onkin ja pärjääminen siellä on sitten tosi vaikeeta. Lukio oli mulle aika pala kakkua tietenkin joitain aineita lukuunottamatta - ainakin verrattuna tähän. En oo ikinä eläessäni ollut näin rajoilla päivästä toiseen kuin tässä toukokuun aikana. Huhtikuuhan oli vielä helppo, kun sai vetää samalla rytmillä seitsemän kahdeksan tunnin päiviä, mutta yhtäkkiä ne päivät alkavatkin käydä vähiin ja tahtia pitää todella kiristää. Ei siinä pysy pää mukana. 

Oikikseen täysillä hakeva ihminen on ehkä pikkasen masokisti, mutta samalla tavalla kuin ylppäreihin lukemisesta mä myös jollain sairaalla tavalla nautin tästäkin. Muistilaput, tiivistelmät, nettitehtävät ja uudelleen alleviivaamiset. Samat sanat samasta kirjasta uudelleen ja uudelleen. Vaikka täydestä panoksesta huolimatta aika varmaksi voin sanoa, että tiedekunnan ovet tuskin mun kohdalla tänä vuonna aukeaa, niin olen mä kaikesta huolimatta kaikkeni antanut!

Nyt vielä neljä päivää lukemista ja voin sanoa, että ohi on!

♥:Emmi

MELKEIN PUOLIVÄLISSÄ | PART 2

Viikonloppuna koittaakin vappu ja mitäs muuta se tarkoittaakaan kuin, että ollaan jo pääsykoekevään puolivälissä. Lukemisesta on alkanut tulla päivärutiini ja kurssilla käyminen on viimeistään nyt alkanut aina silloin tällöin vähän tökkimään. Kuitenkin jokainen hetki siellä istumista antaa arvokasta lisätietoa ja auttaa mua ymmärtämään vielä vähän paremmin, joten istun siellä ihan mielelläni.

Mun viikot koostuu nyt lähinnä "kurssipäivistä" ja "kurssittomista päivistä". Herään kurssipäivinä yleensä viimeistään seiskalta, käyn lenkillä ja suihkussa, syön ja alan kasin maissa lukemaan. Luen yleensä vaihdellen kahteen tai kolmeen saakka, riippuen siitä meinaanko käydä salilla ennen kurssirupeamaa. Salipäivinä taukoa kertyy ehkä vähän enemmän, jokseenkin tunnin ja puolentoista välillä.

Kurssittomina päivinä, kuten tänään torstaina heräsin myös jo seiskalta siitä syystä, että haluun tehdä illalla jotain muutakin. Tänään aloitan lukemisen kasin maissa, jatkan puoleen päivään, pyrähdän nopeasti salille ja jatkan jälleen pänttäilyä iltakuuteen tai seiskaan asti. Tarkoitus olis tänään saada se 7-8 tuntia puhdasta lukemista plakkariin. 

On niitä päiviä kun väsyttää ja on myös niitä, kun energiaa riittäisi vaikka muillekin. Keskimäärin päivät menee samalla energialla ja hyvällä keskittymisellä, vaikka huonojakin hetkiä on. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä itkin sängyssä aamuviiteen kipeää vatsaani ja aloin lukea vasta kympin jälkeen aamulla vähäisten unien takia. Sain kuitenkin mielettömällä energialla painettua lähes viis tuntia itsenäisesti ja toiset neljä tuntia kurssilla. Se on siitä tahdosta kiinni!

Jollain tapaa tällä hetkellä tuntuu, että osaaminen on jo valtava. Se ei kuitenkaan vielä riitä ja nyt maanantaina jo sanoin kavereille ja perheille, että tänään otan "ekan askeleen eteenpäin" ja lisään vielä vähän tehoja. Toisen kerran sitten toukokuussa. Jos tää ei riitä, niin ainakin kaikkeni oon tehnyt. Ja onhan tää prosessi mulle opettanut vaikka mitä. 

♥:Emmi

PÄÄMÄÄRÄNÄ VIININPUNAISET HAALARIT | PART 1

Huhhuh, terkkuja täältä kirjojen keskeltä! Neljättä päivää tässä tosiaan viedään ja 45 on vielä edessä. Oon jo lueskellut puol ysistä saakka ja nyt pidinkin ekan kunnon paussin smoothien ja postauksen kirjoittelun merkeissä. Ekana kahtena päivänä toivottomalta tuntunut urakka on alkanut tuntua jo ihan pikkasen paremmalta ja varsinkin eilinen neljän tunnin kurssi-ilta auttoi huomaamaan, että tunnelin päässä ihan oikeasti on valoa.

Meille stadilaisille osui aiheeksi siis esineoikeus, viestintäoikeus ja insolvenssioikeus. Tähän mennessä voin ihan rehellisesti sanoa, että viestintäoikeus on mun selkeä lemppari, kun taas insolvenssioikeuden jutut ei oikeastaan kiinnosta. Hommaa voi silti edesauttaa se, että asiat on insolvenssioikeuden kirjassa ilmaistu erittäin tylsällä tavalla ja kirja on muutenkin täynnä aivopieruja ja kirjoitusvirheitä. Eiköhän siitäkin silti selvitä, hyvä on että tiedän mikä kirja vaatii eniten keskittymistä ja huomiota!

Lukuvauhdiksi voisin tässä vaiheessa sanoa kaikki kirjat kerran viikossa ja lisäksi kurssia varten tehtyjä tehtäviä ja kurssilla käytävän kirjan kertausta. Luen parhaillaan esineoikeutta ekaa kertaa läpi ja viestintäoikeutta kahlailen samalla toista kertaa. Tää oppimisvauhti tuntuu jo oikeasti hyvältä, sillä voin sanoa tässä vaiheessa saaneeni kaikesta lukemasta hyvän kokonaiskuvan ja viestintäoikeudessa jo kurssillakin käydyistä asioista osaan suurimman osan mielestäni melko hyvin. Oikeesti, ei tääkään oo mitään rakettitiedettä!

Jossain määrin tässä urakan aikana kuumottelee se muiden panostus ja muutenkin muut hakijat. Kokoajan päässä rullaa ajatus "joku muu lukee nytkin" tai "kun mä pidän taukoa, joku muu lukee kahta kauheemmin". Mulla ei ikinä ollut ylppäreiden aikaan tollaista fiilistä ja se vasta hullua onkin. Koitan pitää ajatukset maalissa ja olla tyytymätytä keskinkertaiseen suoritukseen. En mä halua vaan päästä sisään, haluan olla paras.

Tästä aasin siltana siihen, kuinka tärkeää on oikeesti itsensä psyykkaaminen. Tän lyhyen ajan saat olla itsekäs ja jättää kaverit, perheen ja läheiset taka-alalle ja keskittyy vaan itsees. Saat pitää huolen siitä, että itse maksimoit työnteon tässä hommassa ja saat toistaa päässäs niitä ihan sairailta tuntuvia psyykkauslauseita, jotka auttaa sua eteenpäin. Lenkillä kertaat tiettyjä lakeja ja seinät ja ovet saa täyttyä lipuista ja lapuista. Julkisissa tai nukkumaan mennessä kertaat muistilappuja ja muistelet tiettyjä alueen tärkeimpiä kohtia. Niin hullulta kuin se tuntuukaan, on itsekkyys ja oman parhaan huomioon ottaminen nyt tärkeintä.

Kuulee silti niistäkin, jotka ei luku-urakan aikana tee oikeesti mitään muuta kuin lue. Ne nukkuu kirjat tyynyn alla, syö ja lukee samaan aikaan, eikä jätä kirjoja hetkeksikään pois. Mun mielestä kuitenkin tällaisessa urakassa tarvitsee sen tietyn henkireiän, johon purkaa ajatuksia ja jonka avulla jätät lukemisen hetkeksi taka-alalle. Vaikka se pysyy sun alitajunnassa kokoajan, sä kuitenkin keskityt hetkeksi pääsääntöisesti johonkin muuhun.

Mulla nää henkireiät on blogi ja treenaaminen. Tietenkin postausten laatuun ja määrään panostaminen ei oo samalla tasolla kuin normaalisti ja salitreenien määrästä joudun ottamaan yhden pois, on se vaan niin pirun tärkeetä tässä vaiheessa. Vaikka mä nytkin kirjotan luku-urakasta, tuntuu se jotenkin niin mielettömän hyvältä ja terapeuttiselta, että tän jälkeen kahlaan mielelläni sen 30 sivua ennen kauppareissua. Se ei tunnu yhtään niin pakottavalta kuin viiden minsan kännykkätauon jälkeen, sillä onhan tää piruvie niin tärkeä, rakas ja omalta tuntuva asia.

♥:Emmi

VIIMISET KOLME VUOTTA

Sunnuntaiaamupäivä on hyvä ajankohta pohtia viimistä kolmea vuotta. Lukio on ollut ihan mieletöntä aikaa kaikkine juttuineen ja vaikka negatiivisiakin asioita on vastaan tullut, on tätä kolmivuotista pakko muistella lämmöllä. Nyt viedään kuitenkin oikeesti viimisiä velvollisuuksia ja 1. huhtikuuta onkin virallisesti viimeinen "suoritukseni" lukiossa. Ihan hullua! 

Hullua on myös se, miten nopeesti aika on mennyt! Muistan sen, kun laitoin ennen ekaa lukiopäivää vaatteet valmiiksi, mä laitoin päälleni vaaleenpunasen Hilfigerin neuleen ja harmaat farkut. Piti nyt olla fiksun näkönen, kun ei olla enää yläasteella vaan lukiossa. Oltiin muka niin itsenäisiä ja toisaalta se piti ihan paikkansa. Enää ei ollut opettajia kertomassa sulle miten ne hommat pitää tehdä vaan sä teit valintas pääasiassa itsenäisesti. Mä ainakin oon viimiset kolme vuotta mennyt pitkälti omien päätöksien mukaan. Hyvä kun oma äiti tietää, mitä aineita millonkin on. Viime viikolla se kysy multa: "Niin montaks ainetta sä kirjotat siis nyt?" 

Eka vuos oli mulla pääosin sitä opiskelua. Omasta ryhmästä löyty heti muutamia kavereita, kuten Elvira, joka nyt on mun parhaimpia kavereita. Samalla tutuiksi tulleista ryhmistä, muun muassa saksan ja espanjan, löyty aina ne samat naamat ja niiden kanssa ystävystyi. En kuitenkaan vielä ykkösellä viettänyt hirveästi aikaa lukiokavereiden kanssa koulun ulkopuolella, vaan paahdoin heti ekana vuonna lähes 35 kurssia ja oikeesti opiskelin.

Kakkosella aloin oikeesti pikkuhiljaa tutustua ihmisiin ja oli ihan mahtavaa huomata, miten uskomatonta porukkaa sieltä koulusta voikaan löytyä! Ykkösellä ei muutenkaan ollut mitään lukion isoja juttuja, mutta kakkosella niistäkin sai osansa, kun pääsin tanssimaan wanhat. Koko päivä aamusta iltaan oli ihan huikea ja ihan pakko on nostaa esille myös tanssitreenit. Niistä sai ihan huikean paljon irti ja voin sanoa, että ei ollut kertaakaan kun olis ärsyttänyt jäädä iltapäivällä tanssimaan. 

Kakkosella oli myös ekojen ylppärien aika. Varmaan osa muistaakin, että kirjoitin ekana pakollisen reaalin uskonnon pois alta ja menihän se aika hyvin ja tyytyväisenä sain toukokuussa katella ekaa (ja luultavasti vikaa, hehheh) Laudaturia todistuksessa. Siitä olikin kiva jatkaa seuraaviin kirjotuksiin!

Viime syksynä palasin Ranskan huuman jälkeen todellisuuteen, kun se lukeminen piti oikeasti aloittaa ja kunnolla. Enkkua ja ruotsia tulikin paahdettua puoltoista kuukautta aika tavalla ja lopputulos - pettymys. Enkku jäi neljä pistettä Eximiasta ja ruotsi sen pisteen Laudaturista. Jos jotain siitä opittiin, niin että jos oikeasti haluaa taistella tiettyjen arvosanojen eteen, pitää tehdä pitkäjänteistä työtä sen eteen. Huomenna kokeillaan ruotsia sitten uudelleen ja katsotaan mitä tapahtuu, hieman kyllä epäilyttää...

Syksy toi mukanaan myös Abit100-päivän ja muuta hauskaa. Mulla syksy oli myös aika kovaa reissaamista paikasta toiseen eikä sitä oikeastaan tullut paikallaan oltua. Tän takia myös koulussa käynti jäi vähän vähemmälle ja itsenäisen opiskelun määrä kasvoi. Kurssit ja pakolliset yo-aineet onkin nyt taputeltu ja ylpeänä saa painaa sen lakin keväällä päähän!

Alkukevät toikin sitten kaikkien lukiolaisten odottamat potkiaiset, penkkarit ja abiristeilyn aka abiviikon. Näistä oonkin höpötellyt teille jo aivan liikaa lähiaikoina ja tiedätte jo, miten huikea viikko oli. Neljät kuuntelut ja sitten vapaalle ennen lukulomaa, niin sitä parasta aikaa!!

Nyt ollaankin jo pitkällä keväässä ja 12 päivän päästä mä otan suunnaksi Helsingin. Siinä kohtaa on ylppärit ja lukio muutenkin taputeltu ja saan ylpeänä ja kiitollisena muistella tätä matkaa. Kaikkine kommelluksineen tää on ollut aivan huikeaa ja voin tulevaisuuden käänteissä muistella lukion menoa hymyssä suin!

THROWBACK ABIVIIKKOON

Mulla jäi vielä muutama kuva penkkaripäivältä ja samalla tuntuu, että abiristeilyn jälkeiseltä koomalta en ehkä saanut hehkutettua tarpeeksi viime viikon kulkua. Pahoittelen, etten saanut kuvattua penkkaripäivältä my day-videota ja vaikka se vielä aamulla kävi mielessä, tuntui kuitenkin paremmalta jättää kameran käyttö vähän vähemmälle. Sai ainakin nauttia enemmän siitä fiiliksestä. Mä toivon, että teille kuitenkin välittyy jotain myös tekstin muodossa.

Keskiviikkona eli potkiaispäivänä olin aivan uupunut. Takana tekstitaito ja neljät kuuntelut ja samalla juhlintafiilis alkoi nousta kaiken sen stressaamisen jälkeen. Ei enää kuunteluita, nyt saa lepäillä hetken! Loppuviikosta oli tulossa pitkä ja unohtumaton. 

Meikkailin kotona ja menin jo alkuillasta keskustaan. Rillossa tuli vietettyä alkuilta ja eksyttiin sitten ihan paalupaikallekin Beer Hunter'siin ja kieltämättä tykkäsin siitä menosta! Kaikki (ainakin melkein) meidän abeista oli paikalla, ihan mahtavaa. Sain myös tittelin: vuoden traveller ja bloggaaja!! Tietenkin olin aivan otettu ihan vaan siitä, että mua joskus muistetaan tollasessa! Tittelikään ei ollut huono ;-)

Kinossa meni loppuilta ja vaikka Teflon Brothers jäi kahta ekaa biisiä lukuunottamatta täysin kuulematta, oli ihan mahtavaa ees viettää paikan päällä se pari tuntia. Mä pääsin kyydillä kotiin jo puol kahden jälkeen (kiitos sen ei tarvinnut mennä taksilla!!) ja nukkumassa olin jo kahdelta. Ihan mahtavaa, riitti sitten sitä energiaa penkkaripäivälle ;-)

Aamulla eka kysymys äidiltä: "Mikä on olo?!" ja mä olin ihan kuin uudestisyntynyt!! Energiaa oli vaikka muille jakaa ja fiilis katossa. Nytkö ne penkkarit jo on?! Koululle kasin jälkeen ja salitilaisuus heti päivän alkuun. Siitä kahvittelemaan ja sitten haalarit päälle. Kierreltiin vanhalla alakoululla heittelemässä karkkeja ja näin jopa vanhaa opettajaa! Niin nostalgista ja ihanaa, en mä kestä!! 

Puolen päivän aikaan oli omakin koulu kierrelty ja mentiin pitämään salitilaisuutta lukion ykkösille ja kakkosille. Sieltä kipitettiinkin äkkiä rekkoihin ja kauan odotettu ajelu sai alkaa. Mulla ei ollut rekassa sormia lukuunottamatta yhtään kylmä ja meidän rekassa ainakin laulettiin ihan täysillä, joten fiilis oli katossa kokoajan! Oli ihana nähdä joka paikassa tuttuja ja meidän Iiro oli aivan ihana, fiiliksissä joka kerta kun huusin ja hymyilin sille!

Penkkaripäivän illan vietin täysin kotona palautuen. Ajelujen jälkeen itse asiassa otin oravapuku päällä kahden tunnin päikkärit, jolla jaksoi hyvin iltaan. Pitihän sitä vähän palautua ennen risteilyä. Ei mulla ainakaan olis ollut energiaa mennä ulos kahtena iltana putkeen, joku raja mullakin! :-D

Perjantaina oli outo fiilis, eikä yhtään tuntunut siltä, että pitäisi risteilyllekin lähteä. Mulla oli etukäteen vähän sellainen fiilis, että olisiko koko risteily pitänyt jättää täysin väliin, mutta jälkikäteen voin sanoa, että oli kyllä kivaa! Apulantaa siis lukuunottamatta ;-) Ja ehkä sitä aamun koomailua, silloin ei ehkä olo ollut hehkeimmillään! 

Mulla ei ollut risteilyllä ihan sitä tiettyä "omaa porukkaa" vaan majoituin muutaman ei-niin-läheisen kaverin kanssa samassa hytissä. Silti sain viettää illan hyvien kavereiden ja niiden omien Psylliläisten joukossa, vaikka kaikkien kanssa en oo aiemmin hirveästi hengaillutkaan. Oli ihan mahtavaa kaikkien niiden kanssa, jotka mun kanssa illan aikana oli tai edes moikkaili!

Vaikka ton risteilynkin hinta oli sen 150 euron paikkeilla ja melkein toinen huntti tuli kulutettua itse paatissa, oli se kyllä ihan sen arvoista. Jos täällä vielä joku epäröi ens vuoden abiristeilylle menoa, niin tän vuoden epäröitsijänä voin kehottaa kaikkia kyllä menemään. Et tuu pettymään ;-)

Tällainen oli mun huikea abiviikko kokonaisuudessaan ja vaikka toisaalta (ihan hyvinvoinnin takia) on hyvä, että se on vaan kerran elämässä niin silti palaisin siihen keskiviikkoon ja jännitykseen heti ihan mielelläni. Nauttikaa, ne kenellä se on vasta edessä! Me muut voidaan nyt vaan verestellä niitä hyviä muistoja penkkarirekasta, potkiaisista ja risteilylaivan heiluvalta kannelta ;-)

♥:Emmi

PENKKARIT 2016

Eka setti penkkarikuvia olkaa hyvät! Penkkarit olikin ainoa päivä näistä tän viikon hulinapäivistä, jolloin kamera edes eksyi mukaan ja onneksi silloin ees tuli niitä kuvia kunnolla räpsittyä. Torstai oli siis kokonaisuudessaan aivan huikea ja ikimuistoinen päivä kaikkine juttuineen. Samalla pakko sanoa koko viikosta, sillä tuun oikeasti (ehkä vähän sekä hyvällä että pahalla) muistamaan nää päivät loppuelämäni ajan! Potkiaiset oli iltana ihan huippu ja onnekseni sain yöllä jopa sen 4-5 tuntia unta, penkkareissa fiilistelin koko päivää ihan hulluna ja abiristeily oli kruunu koko hommalle. Ens viikolla saattekin kunnon kertomusta vielä lisäkuvien saattelemana, jos haluatte tietää jotain erityistä niin huikatkaa! 

Tulin eilen illalla yhdeksän aikaan kotiin ja en voi muuta sanoa, kuin että miten helpottavaa oli päästä kotisohvalle syömään itsetehtyä ruokaa ja sen jälkeen omaan sänkyyn nukkumaan. Rankat työt vaatii rankat huvit, mutta onneksi vihdoin sai myös kunnolla lepoa. Orastava flunssa tuli takaisin ja saatan olla huutanut ääneni pois abiristeilyllä, (ääntä ei tuu vieläkään täysin kunnolla...) mutta samalla oon niin ilonen ja onnellinen koko viikosta. Elämäni yks parhaita kokemuksia, mutta onneks tää on vaan kerran elämässä!

Nyt katse kohti koulukirjoja, uutta viikkoa ja Kööpenhaminaa! Palataan taas huomenna ;-)

♥:Emmi

PS. Jos missasitte pari edellistä postausta, niin ylppärikirjoitus löytyy täältä ja meikkipostaus kera alennuskoodin täältä!

#YO2016 | PART 4 - ENSIMMÄINEN URAKKA OHI

Kevään ylppäreiden eka etappi alkaakin olla ohi ohitse ja vuoro annetaan kaikelle muulle abihässäkälle. Koko urakka tältä keväältä alkoikin tekstitaidolla, johon mä menin vähän pelonsekaisin tuntein. Tiedän, että osaan kirjoittaa, mutta samalla jännitti, sillä kolmosen aikana tuli kirjoitettua ennätysvähän harjoitusversiota, ainokainen taisi olla äikkä kutosen kurssikokeessa.

Perjantain my day-videossa sanoinkin jo, että tekstitaidosta jäi kaikesta huolimatta ihan hyvä fiilis. Tuntui, että ekassa sain itsestäni kaiken irti ja voin siitä odottaa jopa kohtuullisen korkeita pisteitä. Kaksi muuta sijoittuikin aika lailla keskitasoon ja tietenkin toivon neljää pistettä, samalla peläten kolmea. Meni miten meni, en usko että lakki kuitenkaan jää saamatta ;-)

Seuraavana maanantaina alkoikin sitten mun viikon kuuntelu-urakka ranskalla. Jännitin koetta koko aamun enemmän tai vähemmän ja jollain tapaa oikein ärsytti, että koe oli vasta yhdeltä päivällä. Itse koetilanne oli taas todella lungi ja mulla oli kokoajan hyvä fiilis. Kuuntelin nauhaa enemmänkin sillä mielellä, kuin kuuntelisin kaverin kertovan tarinaa ja kyllä se sitten tuotti tulostakin. Jollekin mun tulos saattaa olla tosi huono, mutta itse tiedän mistä allikosta oon ranskan kanssa noussut ja olen ylpeä. Alustavina pisteinä mulla on siis 76!

Tiistain kuuntelu olikin sitten aika floppi. Sanastokertailusta huolimatta ruotsi ei tuntunut yhtään kivemmalta kuin syksyllä ja toistin omat virheeni. Vaihdoin mielessäni varmat vastaukset ja juttelin ympäripyöreitä. Syksyllä kuuntelusta irtosi häpeälliset 71 pistettä ja nyt keväällä vähän haiskahtaa siltä, että jäätiin alle seitsemänkymmenen. Kuuntelu toisaalta oli kuulemma haastava, joten mennään vielä katsomaan se kirjallinen. Haaveet siitä syksyllä pisteen päässä olleesta Laudaturista oon melkein jo haudannut, mutta yritetään nyt edes.

Keskiviikkona aloin piiiiikkuhiljaa turtua niiden palluroiden värittämiseen ja samojen ohjeiden kuunteluun, vuorossa oli lyhyet kielet. Aloitin saksan kokeella aamulla eikä se yllättänyt yhtään. Sanoin äidille aamulla, että saksa on mulla ainoa kieli, jossa saattaa ihan oikeasti jäädä avot täysin tyhjiksi. Tällä kertaa myös melkein kävi niin, mutta onneksi sain bongattua jotain (sairasta ja täysin väärää) saadakseni edes sen toisen pisteen kahdesta. Monivalinnat oli paikoitellen vaikeita, mutta väitän suoriutuneeni tasoni mukaan n. 60 pisteen paikkeille. Sitä mä myös toivon, sillä magna olis saksasta hakusessa!

Espanja yllätti näistä kahdesta ehkä enemmän. Voiko sanoa, että oon tottunut kohtuu helppoihin kuunteluihin espanjassa? Oon tähän asti saanut nauraen vastailla kysymyksiin ja ihmetellyt vaan, miksi näin typeriä juttuja kysellään. Tällä kertaa ei sitten kyllä ollut ihan helpoin! Kuuntelun aikana mun fiilis oli, että ei tää nyt ihan hirveen paha oo, mutta jotenkin se pelko levis hetki hetkeltä enemmän. Tuli mitä tuli, sekin on nyt tehty. Lyhyissä kielissä on onnena se, että ne ei mulla ainakaan vaikuta jatko-opintoihin mitenkään ja koristaa millä tahansa arvosanalla vaan mun yo-todistusta ;-)

Maaliskuun puoleen väliin saakka pitäisi odotella seuraavaa koitosta. Kaikki tapahtumat huomioon ottaen tää aika tuntuu todella lyhyeltä ja mun mielestä se on vaan hyvä. En ainakaan tarvitse enää hirveitä lukuaikoja, pikemminkin tuntuu että loppuajan saa mennä vaan hyvillä mielin kertaillessa.

Vaikkei kuunteluviikko tai edes tekstitaito ollut ihan napakymppi, mulla on hyvät fiilikset jatkoon. Ei liikaa stressiä on mun mantra nyt viimeiseen saakka. Stressillä ainakin tappaa sen viimeisenkin lukuinnon.

♥:Emmi

#YO2016 | PART 3 - 6 AINETTA

Voin sanoa, että pikkasen alko vuodenvaihteessa tulla pupu pöksyyn. Kuus ainetta?! Neljä niistä kieliä? En ala! Kolmen aineen lukeminen oli loppuvuodesta tuntunut sopivalta ja kyllä siihen olisi vaikka yhden lisäaineenkin ottanut, mutta nyt kuutta ainetta lukiessa lopputulos vähän hirvittää...

Oon kuitenkin päässyt lopuissa aineissakin ihan hyvin alkuun. Nyt oon jakanut viikot niin, että joka viikko tulee neljä yh-ranska-ruotsi-päivää ja kolme yh-äikkä-saksa-espanja-päivää. Äikän sysäsin vaan kolmeen kertaan siksi, että siinä ei enää ole niin paljon luettavaa ja lyhyet kielet ei oo tässä kohtaa elämää se tärkein juttu. Samaten oon nyt jättänyt kieliopin lukemisen kokonaan vasta kuuntelujen jälkeiselle ajalle ja keskittynyt kaikissa kielissä vaan sanastoon.

Ruotsin kohdalla mä luen vaan teemasanastot ja epäsäännölliset verbit. Voi olla, että katsastan jotain kappaleita tai muita lähempänä kirjallisia, mutta kuuntelussa pärjättiin viimeksikin tällä. Yks mun kaveri kirjoittaa myös ruotsin nyt uudelleen ja kauhisteltiinkin sitä, kuinka me ollaan niin ruosteessa nyt verrattuna syksyyn! Aloin lukea sanoja uudelleen ja teki tiukkaa aluksi ihan helpoimpien sanojen kohdalla. Nyt, kun oon lukenut muutaman ekan kirjan teemat ja abikirjasta noin viis ekaa sanastoa, niin alkaa se ruoste pikkuhiljaa kulua pois. Kyllä tästä vielä selvitään! 

Ruotsissa ja ranskassa käytän apuna myös ihan autenttisia lähteitä. Paratiisihotelli ei ehkä oo mikään paras lähde, mutta kyllä se kuuntelu ja ymmärtäminen siinäkin harjaantuu. Ranskaa harjoittelen puolestaan vlogeja kuuntelemalla ja molempien kielien luettua tulee vahingossa treenattua uutisia lukemalla. Ihan huikeeta, että oikeesti ymmärtää!

Ranskan kuuntelu pelottaa ihan hulluna. Oon tehnyt elämäni aikana niitä tähän mennessä varmaan kolme ja pitäis vielä saada opettajalta tässä kuussa niitä lainaan. Tiedän, että ymmärrän ranskaa eikä ne loppupeleissä kuunteluissa puhu niin epäselvää, kuin esimerkiksi siellä Ranskanmaalla. Eiköhän siitäkin selvitä, vaikka mitään realistisia tavoitteita kuunteluihin en ookkaan asettanut vielä.

Lyhyistä kielistä en haluis ees puhua. Saksa on aina ollut mulle sellanen pirulainen, eikä ne sanat taivu millään ja varsinkin nyt ruotsinkin ollessa pelissä mukana tuntuu ihan toivottomalta oppia sanoja. Espanjassa pitäis periaatteessa olla sama homma, mutta jollain tapaa ne sanat eroaa kuitenkin ranskasta tarpeeksi, että mä en rupea niitä sekoittamaan. Onni onnettomuudessa, vaikka nyt en voi edes keksiä niitä sanoja toisesta kielestä!

Ranskan lisäksi yhteiskuntaoppi on varmaan sellainen, missä oon kaikkein pisimmällä. En kuitenkaan koe vielä saaneeni siihen ihan yhtä hyvää tatsia kuin uskontoon viime vuonna, mutta aika hyvää sillekin reaalille kuuluu. Kakkoskirjaa taas mennään uudelleen ja uudelleen ja joskus pitäisi pysähtyä varmaan tekemään niitä muistiinpanojakin. Toisaalta pelkään, etten osaa mitään, mutta toisaalta jotenkin fiilis on aika hyvä. Kolmoskurssista meillä olikin viikko sitten testi (josta en tiennyt etukäteen) ja siellä menin aika mututuntumalla kaikkea tietoa antamatta. Parasta oli havaita, että oikeasti osaan. Eiköhän tästäkin vielä selvitä.

Pikkuhiljaa siis edetään kaikissa aineissa pääsäännöllä kirja viikossa. Kaikkea ei tälläisen määrän kanssa voi eikä ehdi lukea ja siksi laitankin aineitä tärkeysjärjestykseen. Tärkein työ on vasta keväällä ja nyt kerätäänkin niitä lisäpisteitä jatkokoulutusta varten. Siksi juuri pitkä kieli, ruotsi ja äikkä on mulle ne tärkeimmät juuri nyt. 8 pistettä mulla onkin jo reaalin ällästä tilillä plakkarissa ja jos sieltä sais edes yhden ällän ja muutaman eximian vielä, niin tsäänssit parantuisi vaan.

Mites siellä, löytyykö niitä kevään kirjoittajia? Mitä aineita teillä on edessä ja miten valmistautuminen on lähtenyt käyntiin? Onko teillä jatko-opiskeluhaku nyt keväällä edessä ja miten koette mahdollisuutenne? Ylipäätään, mitkä on fiilikset nyt kaikesta?

♥:Emmi

PS. Kevään -16 ylppäreihin liittyvät edelliset postaukseni löytyvät tästä ja tästä. 

#YO2016 | PART 2 - AIKATAULUTUS

Musta tuntuu ja voin hyvin kuvitella, että monella hyvälläkin opiskelijalla kaatuu ylppäreihin lukeminen siihen, että kunnon aikataulua ei ole. Huomasin saman itse syksyllä, kun en juurta jaksaen tehnyt suunnitelmia ja aikataulutuksia, vaan kirjoitin kalenteriin joka viikko jotain suuntaa antavaa - molemmat aineet jäi muutaman pisteen päähän paremmasta. Ja joo, nyt suoraan sanoen vituttaa.

Mutta syksyn "mokauksien" jälkeen oli hyvä heti alkaa panostaa kahta kauheammin ja muistella sitä uskonnon pänttäystä vuosi takaperin - nyt aineita olis viisi lisää, mutta viisautta sitäkin enemmän. Kärsivällisyys on se, mitä tää vaatii. Se, että jaksat joka viikko ajatella eteenpäin ja pohtia, mikä on sun resursseihin sopiva lukemisen määrä ja mihin sun aika riittää. Mun mielestä isomman ja karken viikkosuunnitelman lisäksi on tosi tärkeää tehdä myös päiväkohtainen suunnitelma, sieltä sitten näkee mille päiville jää miten paljon aikaa ja milloin et voi lukea lainkaan.

Mun alkuperäinen suunnitelmahan oli kahden ekan aineen kohdalla se, että molempia luetaan vähän joka päivä. Kolme ekaa viikkoa mentiin sillä pohjalla ja nyt oon ottanut pikkuhiljaa äikän samaan pakettiin. Nyt ranskan kielioppikertauksen olevan ihan mahtavalla mallilla (vaikka itse sanonkin), voi vähän höllätä sen suhteen ja jakaa viikonpäivät puoliksi ranskan ja äikän kesken. Yhteiskuntaopista mulla on niin paljon luettavaa, että sitä menee ihan joka päivälle, mikä on mun mielestä hyvä. Näin lukemiseen tulee selkeä rutiini eikä kynnys lukemisen uudelleen aloittamiseen kasva.

Mä en oo vielä ihan tarkkaan miettinyt, miten aikataulutan hommat viimeisen kolmen aineen astuessa peliin, mutta siihen onkin vielä nelisen viikkoa aikaa. Mä ehdin hyvin lomaillessa suunnitella seuraavan kahden kuukauden, eli tammi-helmikuun suunnitelmat, joten silloin ollaan taas hieman viisaampia. Tässä vaiheessa voisin kuvitella, että jaan hommaa aika pitkälti niin, että yhteiskuntaoppia ja ranskaa tulee luettua vähän joka päivä, ruotsia 4-5 päivänä viikosta ja lyhyitä kieliä 3-4 päivänä viikosta. Te näätte kuitenkin lopputuloksen sitten, kun olen siihen asti päässyt!

Lyhyesti sanottuna aikataulujen ja suunnitelmien tekemisessä tärkeintä on nimenomaan se jatkuvuus. Taukopäivien tullessa kynnys lukemiseen kasvaa ihan oikeasti ja mitä pitemmälle lukemista sysäät, sitä enemmän se kokoajan vaikeutuu. Kumpi kuulostaa teidän korvaan paremmalta, vähän joka päivä vai sitten kuukautta, kolmea viikkoa ennen kirjoituksia joka päivä kauheita lukumääriä? Ja mikä tulos siitä jälkimmäisestä tulee? Mun kohdalla ei ainakaan mikään hyvä.

Edelliseen viitaten toinen tärkeä asia on siis se, että et haukkaa liian isoa palasta kerrallaan. Tässä vaiheessa on turha enää kevään osalta puhua ilmoittautumisista ja siitä, kuka hounii liikaa aineita ja kuka alittaa rimaa, mutta tulevaisuuden osalta - ajattele oikeasti jaksamistasoasi ja sitä, kuinka moneen aineeseen voit panostaa kerralla kunnolla. Mä voin ihan henkilökohtaisesti sanoa, että kuus ainetta viimiseen kevääseen ei tunnu kivalta, varsinkin kun kolmessa niistä on kova paine saada maksimaalinen tulos. Toisaalta en jaksaisi stressailla asioista, mutta samalla mietin viime kevättä ja sitä stressiä uskonnon kanssa... Tuloksen maksimointi onnistui kovan paineen alla parhaiten. En mä tiedä teistä, mutta löysäily ja puoliteholla vetäminen ei mun osalta onnistu.

Miten te aikataulutatte ylppäreihin lukemista? Kaikki vinkit on sallittuja ja suotavia, yhdessä me tässä liemessä ollaan. Tsemppiä kaikille!

♥:Emmi

PS. Jos missasit eilisen suosikkipostauksen, löydät sen tästä!

THE WILD WILD PSYL

Meidän koulu muuttuikin torstaina Villiksi Länneksi, kun tänä vuonna oli meidän vuoro järjestää jokavuotuinen kulttuuripäivä. Teema oli mun mielestä ihan huikea, paras näiltä kolmelta vuodelta, kun oon Psyllissä ollut. Porukka abeja oli raatanut koristeiden teossa ihan mielettömän pitkän ajan ja ne oli niiiiin upeet. Itse tein muutaman kyltin ja niistäkin osa oli niin rumia, en taida olla kovin taiteellisesti lahjakas :-D

Ehdottomasti paljon plussaa siitä, että tänä vuonna kaikki luokat ykkösistä ja kakkosista oli panostanut. Meidän luokka sai ykkösellä aikaan pää-olkapää-peppu-tanssi, mikä näin pari vuotta myöhemmin muuten pikkasen hävettää. Hienoja esityksiä oli koko päivä täynnä ja jos joku teistä tätä lukee, niin olitte kyllä kaikki esiintyjät huippuja, kiitos teille!

Nyt jäi jotenkin ihan kauhee aukko, kun tajus että tää oli oikeesti mun viimeinen kulttuuripäivä. Alussa en tykännyt koko perinteestä yhtään, mutta tässä kolmen vuoden aikana oon tosiaan oppinut ihan rakastamaan tätä perinnettä. Niiin uniikkia, jotain mitä muissa kouluissa ainakaan Porissa ei ole.

Mun päivän asu oli ihan perus cowgirl, en halunnut ruveta maksamaan mistään kalliista asusta, joten otin mitä kaapista löysin ;-) Mä itse tykkään noista saparoista ihan hirmusesti, mitäs te siellä fiilaatte? 

♥:Emmi

We had our annual "cultural day" (it really doesn't have anything to do with cultures the way you probably think) at school on Thursday and we as seniors had the responsibility to organize it. We chose "The Wild West" for our theme and I think we did really well in the decorations and it really felt like we are in the Wild West. As we organized the day and did the videos, it was up to 1st and 2nd graders to do the performances, so Western themed plays for this year. I think everyone succeeded great in their own shows and the day really was one of the most unforgettables during my high school. A huge thanks to everyone for making it possible xx