AIKA KORTILLA

Mitä sitä turhaan selittelemään. Mulla ei riitä päivässä tunnit. Tai ehkä riittäis, ehkä mulla olis päivässä se tunti aikaa kirjotella teille kuulumisia ja muuta, mutta mistäs revit ideat kun oot viikossa aina sen 40-50 tuntia töissä? Missäs välissä kuvaat? Mun blogi on aina täynnä ruokakuvia kahdesta syystä; ruoka on niin kivaa ja ainoa asia, jota ehdin kuvata.

Kaiken lisäksi mun vuorokausirytmi on ihan sekaisin (jo nyt). Iltavuorosta aamuvuoroon ja sieltä välivuoroon, jonka jälkeen teen pari aamuvuoroa ja meen taas iltaan. Tykkään niin vaihtelusta ja tää on yks mun suosikkiasioista mun työssä, mutta sisäinen kello vaatii tottumista. Silloin tällöin koko elämän aikatauluttaminen vaatii sen, että vaikka kierit sängyssä puol kahteen saakka yöllä ja ainoo mitä haluisit tehdä herätyskellon soidessa aamukasilta on jäädä sänkyyn jatkamaan unia aamusalin sijasta, sä meet salille. Jos haluat saada vähän sitä sosiaalista elämää mukaan tähän kaiken työn ja kiireen keskelle, pitää osata soveltaa.

Joka viikko koitan ottaa itseäni niskasta kiinni blogin suhteen aina enemmän ja enemmän. Mulla ei vaan energia ja mielikuvitus tällä hetkellä riitä 2-3 postauksen viikkotahtia tiheämpään tahtiin. Elämän suuret muutokset tietenkin saattaa osaltaan vaikuttaa asiaan ja ootan vaan kun tää lähtee pikkuhiljaa tasottumaan niin ehkä mäkin herään todellisuuteen ja ideoita alkaa taas vaan sadella.

Mulla on myös ehkä elämän prioriteetit kääntyneet uuteen asentoon, enkä oo enää perjantai-iltana himassa vääntämässä seuraavan viikon postauksia. Paljon mieluummin heitän koneen nurkkaan ja vaihdan vapaaalle. Jollain tavalla ihmettelen, miten oon aiemmin jaksanut olla niin kiinni tässä blogissa. Ihan kun mitään muuta ei olis ympärillä tapahtunut.

Koitetaan tsempata, mutta en lupaa mitään. Tulossa pitäis sentään olla jotain kivaa blogimaailmassa tapahtuvaa tässä lähiviikkoina ja toivottavasti saisin jonkun kameran taakse kuvailemaan muutamat asut lähiaikoina. Miten olis videoita? Niitä olis kans kiva tehdä. Mitä ideoita teiltä lähtis?

♥:Emmi

MIKS MÄ TREENAAN?

Sitä on oikeesti välillä ihan hyvä vaan pohtia itsekseen. Miksi tuhlata päivästään oikeesti aina se pari tuntia salille raahautumiseen, treenin vetämiseen ja ties mihin muuhun. Mikä siinä oikeesti viehättää niin paljon, että me ihmiset kerta toisensa jälkeen raahautudaan repimään rautaa? Tai vaikka ei oliskaan kyse punttitreenistä, jengi raahautuu vaikka vetämään porrastreeniä, lenkille tai mistä ikinä onkaan kyse.

Mulla kaikki on aluksi lähtenyt ulkonäöstä. Ysiluokalla, kun aloin käydä salilla oli mun päällimäinen ajatus pudottaa painoa ja lähteä muuttamaan mun ulkonäköä urheilullisempaan suuntaan. Kaikki oli uutta ja hienoa ja tuloksia näkyi ihan mielettömään tahtiin. 

Entäs nyt sitten? Salilla on käyty enemmän tai vähemmän melkeen neljä vuotta ja huomaa ainakin, että meikäläinen kasvaa aikuiseksi jos ei muuta, kun ulkonäkökeskeinen treenaaminen on jäänyt ihan toissijaiseksi. Tottakai, pakko se on myöntää että raahaudun salille viikosta toiseen ja päivittäin siksi, ettei tää ulkomuoto levahtaisi ihan totaalisesti. Kaikilla, tai varmaan melkein kaikilla piilee tää ajatus edes alitajuntaisesti.

Kuitenkin, treenaaminen on huippua ihan vaan siks, että treenin jälkeen sulla on parempi olla. Ruoka maistuu ja tuntuu hyvältä tehdä ja valmistaa terveellistä sapuskaa treenin jälkeen. Treeni tuo pientä iloa ja onnistumista sun päiviisi eikä salin jälkeen oo ikinä enää se sama saamaton olo, kuin ennen sitä treeniä. Vaikka oliskin ollut huono treenipäivä, ei se treenaaminen siihen lopu, sillä huononkin treenin jälkeen on niin itsensä ylittänyt olo, että sen haluaa kokea aina vaan uudelleen. Treenaamiseen jää ihan koukkuun!

Mä treenaan oikeestaan myös siksi, että se vaan on tapa. Tuntuu oudolta olla pitkää aikaa treenaamatta ja saamatta sitä hyvää fiilistä. Mitä vuosien varrella on oppinut, on että treenaamisessa on kuitenkin hyvä pitää järki kädessä ja oppia tuntemaan omat rajansa. Treenaamisesta ei saa tulla pakkopullaa eikä yksinäisen puurtamista. Välillä on vaan niin hyvä skipata salit ja vaihtaa ne porrastreeniin ystävän kanssa tai jäädä vaan sohvannurkkaan.

Järkeviä treenihetkiä tyypit! Mikä teidät saa treenaamaan kerta toisensa jälkeen?

♥:Emmi

GBG SUNSET

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen tulleista kommenteista! Ihan huikeita ajatuksia teillä jokaisella ja ihanaa, että ootte niitä viitsineet mulle jakaa. Tuli ihan sairaan hyvä mieli *sydänsilmäinenemoji* Vastailinkin niihin tuossa juuri ja niiden uudelleenlukeminen pelasti mun päiväni jälleen! ♥ Mä oon muuten kasvattanut itelleni taas jonkun flunssanalun, mutta ainakin alkuviikko on tähän mennessä mennyt sekä treenien että safkailujen osalta mallikkaasti. Toivottavasti teilläkin!

Mulla on koko kesän ollut vähän sellanen vaihe bloggaamisen suhteen, että aivot lyö ihan tyhjää eikä ideavarastossa oo mitään uutta. Göteborg ei inspiroi uusiin juttuihin ja vaikka videoita oon täältä lyönyt tiskiin aika kovaa tahtia, ei täällä oo niin paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää, että pitemmäksi aikaa saisin tästä hyvän "bloggausympäristön". Vähän on samaa kamaa tullut viikko toisensa jälkeen ja pahoittelut siitä. Tiiättepä tekin, että tiedostan koko homman tason laskeneen pääsykoekevään aikana/jälkeen. Nyt pääsen kuitenkin pitkästä aikaa maailman inspiroivimpaan mestaan aka Aasiaan ja sieltä (sekä osittain myös Suomesta) saatte ens viikolla vähän videoviikkoa ;-) Katotaan, miten se lähtee sujumaan kaikkien matkustuspäivien takia, mutta toivotaan parasta nyt ainakin!

 Tämä pää on siis tällä hetkellä aika tyhjä ja jos siellä jollain on parempia ideoita kuin mitä mä oon tänä kesänä oikeiden töiden jälkeen aina aivot narikassa teille puurtanut, niin pliis kertokaa. Te tiiätte, että kyllä mä jostain hatusta teille aina postauksia taion enkä niinkään väkisin vaan ihan sattumalta, mutta jos nyt on jotain mitä haluatte mun teille kirjoittavan, niin sana on vapaa! Kaikki ideat otetaan vastaan ;-)

Kuitenkin joka kerta, kun mä avaan bloggerin ja alan kirjoittaa, tuun vaan niin pirun onnelliseksi. On tää homma vaan niin mahtavaa ja musta tuntuu, että sanon sen joka kerta inspiraationpuutteessani. Niin siistiä.

♥:Emmi

TASAPAINO

En ehkä vieläkään täysin ymmärrä sitä, että ei oo ihan ok vetää niin kovaa vesimeloniähkyä, että vatsa on täynnä vettä ja tekee kipeetä tai että ei oo ihan hyvä aina vetää itseään ja kroppaansa ihan piippuun treeneistä, mutta tiiättekö mitä oon oppinut? Oon oppinut sen, että aina sen ruokavalion ei pidä olla rasvaton, hiilariton, superproteiinipitoinen tai muuten vaan täydellinen.

Rasvaton ja tai sokeriton ruoka ei ravitse kroppaa ja sillä ei pitkälle eletä. Edelleen ihailen kilpaurheilijan päättäväisyyttä ja omistautumista täysin omaan tekemiseen, siihen lajiin ja ruokavalioon. Tästä mulla hyvänä esimerkkinä Ilona Siekkinen! Meillä ei ruokavaliot kohtaa yhtään, vaikka salitreeni maistuu kummallekin. Vaikka Ilonan syömää ruoka pääasiassa puistattaa mua, saan hänen snäpeistään motivaatiota ja intoa. Mä en halua pitää hiilarittomia päiviä, nipistää kaloreita minimiin enkä tehdä valkuaismunakkaita iltapalaksi, mutta herrajumala muija motivoi!

Mun pointti on se, että mä oon vihdoin oppinut pois ääripäistä. Tai ainakin luulen niin. Ehkä on vähän turhan radikaalia sanoa, että oon oppinut pois, mutta oon ainakin parantanut.

Kun toinen ääripää on laiska, täyttä sontaa syövä muodostelmaluistelija ja toinen taas liikaa treenaava ja kaikista herkuista kieltäytyvä salimimmi, oon aika tyytyväinen tähän hetkeen. En oo yhtä tikissä kuin se vähähiilarista ja vähärasvaista dieettiä noudattanut ehdoton salimuija, mutta helvetti - mulla on hyvä olla! Kun ihminen oikeesti löytää itselleen toimivan ruokavalion, syö sen mukaan ja antaa vähän armoa välillä herkuista, mutta ehkö harvemmin treeneistä, saadaan aikaan henkisesti hyvinvoiva pakkaus.

Mulla ei oo pitkään aikaan ollut näin hyvä olo, siis sellainen joka jatkuu päivästä toiseen. Mun vatsa ei reistaile ja turvotustakin on vaan hyvän burgerin jälkeen tai siihen aikaan kuukaudesta. Mun mieli on virkeä ja mä jaksan paljon paremmin. Mä syön monipuolisemmin ja paljon ravintorikkaampaa ruokaa. Mä löydän uusia makuja ja saada treeneistä enemmän irti. Mä yksinkertasesti vaan avaan niin paljon uusia ovia itselleni, että se on ihan käsittämätöntä.

Ootteko te löytäneet balanssin?

❤️:Emmi

ÄLÄ PLIIS STRESSAA

Ootteko koskaan osanneet pysähtyä paikalleen ja miettiä miten tukka putkella sitä taas painetaan? Asioita toisen perään, suunnitellaan tulevaa, murehditaan mennyttä, mutta nykyhetkestä ei tietoakaan. Stressiä, itkupotkuraivareita ja jatkuvaa joopas-eipäs-mietintää. Kuulostaa ihan multa.

Mun teema tälle kesälle on stressi. Oon stressannut kaikkia asioita vuoron perään, pieniä ja suuria. Tän takia en oo osannut elää. Mitä mä teen syksyllä, miten selviän ilman pankkikorttia, miten suunnittelen tulevat rahamenot ja -tulot. Mistä keksin uusia postausaiheita? Mieletöntä, että oon näinkin inspiroivassa ja valaisevassa ympäristössä, mutta mulla lyö tyhjää. Ei blogin vaan ylipäätään elämästä nauttimisen suhteen.

Oon kertonut teille ennenkin, että olen suorittajaluonne. Elämästä suoriudutaan päivä kerrallaan, tietyt askareet tehdään ja jos viikkosuunnitelma menee pieleen niin sitten väännetään itkua. Joskus tää konkretisoituu enemmän, kuten pääsykoekevään aikana. Toisinaan annan itseni olla ja hengittää ja joskus taas soimaan saamatonta itseäni. Ihan sama Emmi, älä nyt stressaa!

Kun kolmen viikon päästä palaan Suomeen, mun on vaan pakko alkaa hellittää. Oon koko kesän suunnitellut kaiken millin tarkkaan ja miettinyt jokaista käännettä. En oo ees lähtenyt reissun päälle Ruotsissa, sillä oon jumittunut liikaa tavalliseen arkeen ja elämästä stressaamiseen. Ei hyvä, nyt hellitetään.

Viimiset pari päivää oon vaan antanut olla ja hellittänyt vähän mun elämää ohjailevista naruista. Vitsi miten on vaan tuntunut hyvältä heittää aivot narikkaan, nauttia ihanista päivistä, hyvistä telkkarisarjoista ja herkuista. Tälläkin hetkellä istun sängyllä, avoimesta parvekkeen ovesta tulee raitista ilmaa ja mä meinaan pistää vielä yhden jakson PLL:ää pyörimään ennen unille painumista. Taidanpas syödä vielä kaks palaa mun lempparileipää vegejuustolla, kurkulla ja valkosipulimausteella. Samalla vastaan teidän kommentteihin. Heräsin taas tohon rakentavaan kommenttiin ja pahoittelen kommunikaation heikkoutta. En voi sanoa, että pitää parantaa, sillä en kuitenkaan osaa. Nyt kuitenkin vastaan.

Mahtavaa lauantai-iltaa teille, älkää stressatko ja nauttikaa vaan!

♥:Emmi

4 VIIKKOA

Tänään sunnuntaina mulla on vielä neljä viikkoa Ruotsissa jäljellä. Ihan hullua miten aika menee! Joka sunnuntai mä havahdun siihen, että taas yks viikko on mennyt. Oon pikkuhiljaa alkanut nauttia olostani täällä ja nyt, kun aurinkokin on paistanut täällä koko viikon tuntuu, että kaupunki on ihan puhjennut kukkaan. Ihmiset on ulkona ja kaikkialla tapahtuu. Täällä sitä vaan törmää mitä ihmeellisempiin ihmisiin ja ihan sattumalta. Saa vaan ihmetellä tätä kaikkea oikeesti!

Töissäkin viihdyn päivä päivältä enemmän ja ihan kauhulla odotan sitä, että joudun hyvästelemään meidän työporukan ja kaikki rutiinit ja työpaikkaruuan. Tuntuu hassulta, ettei vapaa-ajan suunnitelmia voi miettiä hirveän pitkäksi aikaa eteenpäin ja pitää jo ajatella, että kuukauden päästä en oo enää täällä enkä voi suunnitella pitkälle. Koti kutsuu ja oikeesti se tuntuu vaan hyvältä.

Vaikka Göteborg onkin Ruotsin toisteksi suurin kaupunki, on se aika pieni. Keskusta on tosi kompakti ja reuna-alueet on vaan reuna-alueita. Mun silmiä on kuitenkin avannut ihan hirveesti kaikki nää upeat nähtävyydet ja paikat täällä luonnossa, kuten Ramberget, Slottskogen, Delsjöområdet ja saaristo. Mieli lepää ja nyt ymmärrän täysin, mitä jotkut tässä kaupungissa näkee. Vajaa kolme kuukautta riittää kyllä mulle ;-)

Huomenna alkaakin mun ja mamin yhteisprojekti, neljä viikkoa Batskun reissuun ja ruokavalion kevennys on paikallaan. Pakko jättää herkut ja rilluttelu nyt ihan minimiin, että kehtaa dallailla pari viikkoa biksuissa Batskulla ja ehkä myös jossain muualla...

Uusi työviikko on taas aluillaan ja mä ootan innolla! Ihanaa nähdä kaikkia tyyppejä siellä ja ihanaa miten ne piristää mun päiviä. Alkukesästä tuskailin, miten voin ikinäkään olla näiden tyyppien seurassa monta kuukautta mutta kappas kummaa oon viihtynyt ihan älyttömän hyvin!

Toivottavasti teidänkin kesä on mennyt ihan hullun hyvin, jakakaa vaikka kommenttiboksissa vähän fiiliksiä, jos siltä tuntuu! ;-)

♥:Emmi

PS. Eilinen my day ruotsiksi löytyy täältä!!

EI KOSKAAN PAIKALLAAN

Oon tainnut jo muutamalla sanalla mainita tästä tunteesta, mikä mua ehkä pikkusen jopa kaivelee täällä päässä. Siitä, kuinka oon väsynyt aloittamaan aina alusta ja etsimään uudet ystävät. Vanhat pysyy, vaikka oot uudessa paikassa, mutta ethän sä koskaan täysin yksin halua olla. Uuden rakentaminen tuntuu aina yhtä haastavalta.

Mulla Pariisiin lähtö vuosi sitten oli ihan lottovoitto. Olin jo pitkään, liian pitkään odottanut pääseväni pois Porista vähän pitemmäksi aikaa ja vihdoin koitti siihen mahdollisuus. Otin kesästä kaiken irti ja rakastuin totaalisesti uuteen ympäristöön. Paluukaan ei oikeastaan ollut vaikea, vaikka sen jälkeen kokoajan takaraivossa oli kaipuu Pariisiin. Ympärillä oli niin paljon ihania ihmisiä ja kokoajan oli paljon tehtävää ja niin pysyi mulla mieli virkeenä ja hyvä fiilis yllä.

Oon aina sanonut, että kotiin on kiva palata, mutta en siellä kauaa kyllä viihdy. Se tuli huomattua kevään aikana, kun tein muutaman visiitin uudesta kotikaupungista takaisin lapsuuden maisemiin Poriin. Nautin ihan suunnattomasti siitä, että sain viettää päivän, kaksi tai kolmekin tutuissa maisemissa ja nähdä rakkaita ystäviä, mutta kyllä siihen nopeasti kyllästyi. Uusi koti oli kuitenkin jo alkanut muodostua.

Toista kertaa lähdin rakentamaan uutta alkua Helsinkiin huhtikuussa ja samaten kuin Pariisi, en ollut pitkään aikaan tuntenut oloani niin kotoisaksi ja hyväksi jossain tutussa, mutta kuitenkin niin tuntemattomassa paikassa. Helsinki oli mulle jo ennestään niin rakas kaupunki, että sinne muuttaminen tuntui itsestäänselvyydeltä. Uuden aloittaminen ei vieläkään ahdistanut.

Voi olla, että syy miksi musta uuden aloittaminen täällä Ruotsissa ahdistaa entistä enemmän liittyy mun henkilökohtaisiin tällä hetkellä pyöriviin juttuihin, mutta tavallaan uskon sen olevan myös väsymystä. Kuinka moni oikeesti jaksaa aloittaa kaiken alusta kolmesti vuoden sisällä? Tuntuu vaan, että mikään ei oo pysyvää. Toisaalta sekin on vaan tätä nuoruutta ja pitäs osata ottaa kaikki irti. Pian sitä jäädäänkin jo tiettyyn paikkaan ihan vaan paikalleen ja pysytään siellä. Sillon ei sitten ihan tosta vaan lähdetäkään uusiin paikkoihin ja seikkailuihin.

Nyt mulla on kolme viikkoa Ruotsin aikaa takana ja alan pikkuhiljaa kotiutua. Viime viikko oli jo aika hyvä ja päästiin kunnolla fiilistelemään Göteborgia! Eilen mulla alkoikin pakkausoperaatio muuton ja Suomen reissun takia ja tänään pitäis illalla saada kaikki ihan valmiiksi pakattua. Nyt fiilis on hyvä, eikä pelkästään sen takia, että lähden käymään Suomessa vaan myös siksi, että jotenkin kaikki alkaa täälläkin natsaamaan.

♥:Emmi

PS. Q&A-postaukseen saa edelleen lähettää kysymyksiä!!

KESÄN JÄLKEEN

Oon saanut aika paljon ihmetyksiä ja kyselyitä mun plääneistä tän Göteborgin kesän jälkeen. Jäänkö Poriin? Muutanko Helsinkiin vai suuntaanko Aasiaan? Mitä mä oikeen meinaan tehdä? Aasia voidaan kyllä heti heittää vaihtoehdoista pois ja sinne päin suuntailen korkeintaan lomailemaan. Porissa mua ei pidättele mikään, sillä muualla jo muutaman kerran asuneena tiedän, että kaverisuhteet pysyy asui sitä sitten missä vaan. Mulla on huiput ystävät!

Alunperinhän mietin, että voishan sitä jäädä Göteborgiin, jos opiskelupaikkaa ei irtoa. Toisaalta nyt täällä pari viikkoa asuneena voin sanoa, etten koe kyseistä kaupunkia "omakseni" samalla tavalla, kun koen Pariisin tai esimerkiksi Helsingin. GBG on mun mielestä suht pieni paikka ja kaupungin ilmapiiri ei mee ihan yks yhteen mun kanssa. Jossain sitä vaan tuntee olevansa kotona ja jossain taas ei. Kyllä mä silti tästä tykkään ja näitä maisemia katselee päivästä toiseen erittäin mielellään. Kaiken lisäksi täällä tulee opittua kieltä, joten ainakin sata kärpästä yhdellä iskulla. Kelpuutellaan.

Kesäkuu on tuntunut toisaalta ihan järkyttävän pitkältä ja aina välillä raivostuttaa, kun päivät ei vaan kulu. Toisaalta taas ihmettelen kovaan ääneen sitä, miten hukassa ja yksin olin ekalla viikolla ja nyt taas hommat alkaa klaaraantumaan, päivät menee jumpissa, treeneissä, töissä ja frendien kanssa. Vaikka työt ja treenit syö musta ihan oikeesti lähes kaiken energian ja vapaapäivät menee pitkälti koomaillessa sängyn pohjalla, nautin mä ihan olostani. 

Syitä mun hirveään kesäkuuhun on ihan liikaa yhdelle postaukselle, mutta tällä hetkellä osaan sanoa ainakin yhden syyn sille, miksi tää aika tuntuu menevän vaan niin pirun hitaasti: 1.7 tulee tulokset koulupaikoista! Vaikka tiedän 90% varmuudella, ettei se koulupaikka irtoa tänä vuonna (pessimisti ei pety), jotenkin pidän ehkä pientä toivonkipinää vaan yllä. Onhan se kiva toisaalta miettiä vähän syksyn suunnitelmia myös oikeustieteiden ylioppilaan asemasta, mutta enemmän mä kyllä pohdin suoraan syksyä työttömänä työnhakijana ja avoimen yliopiston suurkuluttajana.

Oon viimiset pari viikkoa pohtinut rehellisesti sanottuna sitä, pitäskö vaan ottaa ja lähteä taas syyskuussa pitemmälle reissulle. Toisaalta mä alan olla jo tosi väsynyt taas asettumaan uudelleen uuteen paikkaan ja etsimään uusia ihmisiä ja Helsinki tuntuu sopivalta vaihtoehdolta tähän väliin. Ei sitä ymmärrä ennen kuin sen kokee ja mulle kolme kertaa vuoden sisään alkaa riitellä. Voihan toisaalta olla, että puolessa vuodessa kyllästyn Suomen maisemiin ja otan hetkeksi hatkat johonkin ennen pääsykoerupeaman alkua ensi keväänä. Nyt vaan fiilis on pelkästään se, että mä jään Helsinkiin.

Helsingissä mua pitää siis tällä hetkellä ainoastaan koulu. Oon päättänyt lähteä suorittamaan avoimeen yliopistoon oikiksen kursseja ja vähän jo kurssitarjontaa selanneena täytyy myöntää, että hyvältä näyttää. Niistä on kiva hakea pohjaa oikisopinnoille ja ensi keväänä sitten painaa kahta kauheammin ja aloittaa opinnot Helsingin oikeustieteellisessä sitten syksyllä 2017!

Mutta ei nyt nuolasta ennen kuin tipahtaa ja pidetään sitä 5-10% todennäköisyyttä ilmassa vielä viikon verran. Kyllä mä teille ilmoitan heti sitten, jos tuuri käy ja opiskelupaikka mulle sieltä tipahtaa ;-)

♥:Emmi

KESÄLOMALAINEN

 Kuulkaas nyt, täällä vaan naatitaan. En muista koska viimeks olis ollut näin, että mitään kouluun liittyviä velvollisuuksia ei olis kokoajan naputtamassa mielessä. Pääsykokeen jälkeen mun teki mieli ottaa samaiset kirjat käteen ja lukea vaan ihan sen vuoksi, että pysyisin tutuksi tulleessa rytmissä. Mut ei mun tarvii, kerrankin näin!

Pääsykoe oli siis keskiviikkona ja kun teitä kuitenkin kiinnostaa, meni se varmaan ihan hyvin. Varmaan. Ihan. Hyvin. Eli ei siis mennä ensinnäkään sillä fiiliksellä, että koko koe olis mennyt penkin alle muttei kokeesta myöskään jäänyt varmaa fiilistä. Erittäin tyytyväinen olin sen suhteen, että muistin kaikki kokeessa vaaditut lakipykälät sanasta sanaan ulkoa! Mä kun viikko puoltoista ennen koetta olin ihan kakat housuissa, etten opi sitten millään edes niitä tärkeimpiä lakipykäliä ennen koetta. Kappas vaan takaisinsaantilaki oli kuin olikin hallussa.

Ei kai sitten siitä sen enempää, nyt on oikeastaan pääsykoepänttäilyt tältä keväältä täysin ohi, vaikka maanantaina meenkin aivan samaiseen saliin katsastamaan ranskan pääsykokeen. Ihan huvikseen vaan, voin sanoa rehellisesti etten oo kyllä sille antanut ajatustakaan kevään aikana. Jos kuitenkin palo oikikseen loppuu niin tietää ens vuotta ajatellen, millainen ranskan pääsykoe sitten tulisi olemaan ;-)

Mä olen aika varma, ettei ne ovet tänä vuonna aukea. Nyt sen uskaltaa sanoa jo ääneen kaikille, eikä samalla anna itsestään luovuttajan kuvaa vaikkakin tää samainen asia kävi mun mielessäni viimeisten viikkojen ajan aina välillä. Silti, järkyttävästä flunssasta huolimatta jaksoin painaa loppuun asti ja saan olla siitä kyllä itselleni kiitollinen!

Syksyllä alkaakin sitten töiden etsintä ja jos vaan palo oikikseen pysyy, niin kuin sanoin, aion mennä avoimeen suorittamaan joitain kursseja. Jos syksyllä fiilis onkin toinen ja sama turhauttava urakka ei kiinnosta enää toistamiseen, valitsen ranskan. Joka tapauksessa mut kyllä melkein 100% todennäköisyydellä Helsingistä löytää syksyllä. Syyt siihen on lukuisat.

Nyt otetaan kuitenkin täysi ilo irti tästä puolentoista viikon jäljellä olevasta kesälomasta. Ens viikolla onkin jo lakkiaiset ja mulla heti sunnuntaiaamuna suunta takaisin Helsinkiin. Maanantaina nouseekin lentokone ja jätän taas vaihteeksi Suomen kamaran pariksi kuukaudeksi. Mulla tulee kyllä todennäköisesti Göten aikana yksi viikonloppuvisiitti Suomeen, mutta siitä sitten lisää kun on sen aika! 

Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki on hyvin. Vähän sekavaa ja ärsyttävää on se, että vaikka tiedän melko varmaksi mun kotipaikkani olevan syksyllä Helsinki, en tiedä vielä tarkkaan missä tuun asumaan tai mitä tuun tekemään. Nyt pitää vaan ootella viimistenkin palasten loksahtavan kohdalleen. Mä uskon kyllä, että ne loksahtaa, sillä nyt kun oon huomannut aikaisempienkin palasten loksahdelleen tismalleen paikalleen uskon vahvasti siihen, että kyllä kaikki asiat lopulta järjestyy, järjestyy vielä just niin kuin on tarkoitettu.

♥:Emmi 

VEGAANINA

Niinkun otsikosta näätte, tässä on nyt kuukauden päivät tullut vietettyä vegaanin elämää. No miks ihmeessä? Jostain sekin lähti. Saavuin Helsinkiin ja innostuin siitä, että sain itse täyttää jääkaappini ihan niillä jutuilla, joilla itse halusin. Mun ei yhtään tehnyt mieli lihaa ja sitten jätin sen pois ostoskorista. Pelkästään siitäkin alkoi jo tulla niin hyvä olo vatsaan eikä oikeastaan tarvinnut kokea sellasia ikäviä turvotuksia tai jatkuvaa huonoa oloa. Kohta pois jäi myös kananmunat ja sen jälkeen maitotuotteet.

Mä voin rehellisesti sanoa, etten oo koskaan ollut mikään luonnon ja maapallon tulevaisuuden puolesta liputtava ihminen. Mulla ei vaan oo ollut mitään suurta hinkua miettiä noita asioita. Mulla on sattumoisin muutamia vegaani/vegefrendejä ja sitä kautta oon päässyt tähän maailmaan ja intouduin jopa katsomaan Cowspiracyn Netflixistä viime kuussa. Siinä oli kyllä niin simppelisti esitetty muutamia ihan järjettömän karuja faktoja ja jotenkin siitä sain ihan vikan sinetin tälle.

En tiedä onko tää ihan lopullista tai oonko mitenkään ehdoton. Nyt oon pääsääntöisesti syönyt vain kotona, eikä oo tullut sitä ulkopuolista painetta. Tän takia en siis oo vielä päättänyt, oonko "kotivegaani" vai ihan täyspäiväinen vegaani. Voihan olla, että totean pian ettei koko "hömpötys" ees sovi mulle. Mutta tuleehan tästä safkasta vaan niin parempi olo!

Sitä luulee, että vegaani syö vaan salaattia ja papuja, mutta hitto vie miten paljon ihania juttuja oon löytänyt! Vegaanina saa syötyä ihan hurjan monipuolisesti. Se on lähinnä vaan omasta tahdosta ja asenteesta kiinni ;-)

Eilen illalla tehtiin himassa karjalanpiirakoita ihan suurimpaan himoon ja miten upeeta onkaan, että kaupasta löytyy myös vegaaniystävällisiä yksilöitä! Piirakat uuniin ja violifea päälle, niin siinä oli kyllä sitten ihan huikeat lauantaiherkut!

Mites teidän ruokatottumukset? Löytyykö sieltä kasvisruokailijoita tai jopa vegaaneja? Kertokaa!

♥:Emmi

PS. Postauksen kuvituksena mun torstai-illan gourmetateria. Täysjyväpastaa ja soijasuikaleita tomaattimurska-soijajugukastikkeella ;-) Toimii!

TÄN HETKEN FIILIKSIÄ

Jollain tapaa kaikki on tällä hetkellä vaan niin hyvin. Helsingin päässä tulee perjantaina kuluneeksi kolme viikkoa, mikä tuntuu vaan ihan ihmeelliseltä. Kuulun tänne, piste! Äiti en tuu enää takaisin. Olin varma, että päästessäni valmistautumaan pääsykokeisiin tänne ihan paalupaikalle, olis mulla sata kertaa enemmän motivaatiota lukea. Toisaalta mua vähän ehkä kutkuttaa kaikki Stadin tarjoamat mahdollisuudet ja jutut, mitä voisin tässä kokea, mutta onneks mulla on pääsykokeen jälkeen vielä lähes viikko aikaa nauttia tästä kaupungista. Syksyllä sitten toivottavasti päästään jatkamaan stadilaisena oloa ja tutustumaan tähän meininkiin vielä enemmän.

Jengi on jonkun verran kyselly Vuosaaresta ja oon jopa saanut ihmettelevän kommentin asiasta "Mistä löytyy Helsingistä noin upeita lenkkimaastoja?!" ja kyllä, täällä ne on. Vuokki on tosiaan Itä-Helsingissä ja metrolla tänne pääseekin tosi kätevästi. Tälläkin hetkellä katselen ikkunasta ulos ja mitä mä näen on puita ja metsää. Niin kotoisaa! Olis kyllä ihana päästä syksyllä samaan paikkaan asumaan, mutta sen näkee sitten. Täällä vaan tuntuu olevan ihan kaikki tarpeellinen ja muutenkin paikkana ihan mun tyyppinen. Ei liian keskustassa, muttei kuitenkaan ulkona kaupungista. 

Nää kuvat on itse asiassa Vuosaaren satamasta, jossa käväisin eilen. En oikeesti voinut uskoa, että näin upeita maisemia löytyy Helsingistä ja näin "läheltä" keskustaa. Huhhuh, kyllä mä oon ihan sanaton. Kieltämättä alkaa vähän harmitella sitä, että pitää pakata toukokuun lopussa kimpsut ja kampsut ja taapertaa häntä koipien välissä Poriin. Aikansa kutakin, mutta Stadi mä palaan vielä!

Kyllä tää paikka alkaa tuntua kodilta jo, vaikka mulla ei täällä tuttuja sen koommin olekaan. Aina silti löytää jotain frendejä eikä ihan yksin tarvi munkaan täällä homehtua päivästä toiseen. En malta oottaa, mitä kaikkea tänä keväänä vielä ehdin täällä tehdä, vaikka pääsykokeet painaakin päälle. Ei oteta niistä liikaa stressiä on se, mitä mä voin kahden viikon lukemisen jälkeen sanoa. Ne menee kyllä omalla painollaan sivussa ja nyt saatuani tähän hommaan kunnon rutiinin on helppo vaan toteuttaa sitä ja jättää aikaa myös muulle. Kuten siihen, että kävelen ympäri kotimaastoani ja ihmettelen vaan. On tää kyllä niin mun paikka.

♥:Emmi

OHI ON

Täällä sitä ollaan vihdoin. Saavuttiin eilen iltamyöhällä moninaisten mutkien jälkeen Eltsun kanssa Helsinkiin ja purettiin matkalaukut samantien. Täällä näyttää nyt niin kodilta! Eihän tää nyt todennäköisesti oo kuin väliaikainen asunto, mutta mistä sitä tietää, jos mä syksyllä palaan ihan samaiseen kämppään opintojen merkeissä. Illalla täällä kämpässä näyttää jo ihanan tunnelmaiselta, mutta näkisitte miltä näyttää, kun aamu valkenee! Tai ehkä kuvista jo saatte vähän osviittaa siitä, miten ihanan valoisaa täällä on! 

Herättiin tossa ysin maissa ja vaikka mä heräsin viideltä ekan kerran ihan valmiina nousemaan ylös ja lähtemään kävelylle lähiympäristöön, koitin ihan oikeasti saada nukuttua jonkin verran, että jaksaa ottaa viimeisestä ja ainokaisesta vapaaviikonlopusta nyt kaiken irti. Tää viikonloppu menee tosiaan ihan rentoillessa ja tutustuessa kaikkiin uusiin juttuihin. Matkakortti pitäis ostaa ja samalla käydä etsimässä se uusi kotisali ja käydä katsomassa, missä ne mun valmennuskurssin tunnit sitten pidetäänkään. Tekemistä riittää, mutta se on kyllä vaan ihanaa!

Niinkun postauksen otsikosta huomaattekin, lukio on nyt ihan todellisesti ohi. Eilen kävin tekemässä vikat ylppärit koululla ja kyllä omista fiiliksistä huomasikin jo, että tää homma alkaa tosiaan käydä jo ihan liian väsyttäväksi. Puolvälissä espanjan koetta alkoi melkein itkettää ja nappasin pari buranaa, melkein ekan kokeen lopussa kattelin vieressä olevaa saksan koetta ja meinasin heittää hanskat tiskiin - haluun pois jo! Tein kuitenkin molemmat kokeet ihan rauhassa loppuun ja sain poistua salista hyvin mielin.

Kyllä mä ihan ylpeänä oon tästä kuuden aineen keväästä. Yhteiskuntaoppi ja äikkä lähti molemmat Eximiana ja ranska huitelee siinä Magnan ja Eximian rajoilla. Ruotsi ei kyllä tuu ällään nousemaan, mutta ei se mua oikeesti haittaa. Lyhyistä kielistä en nyt ymmärrettävästi vielä tiedä, enkä ole edes hyvän vastauksen piirteitä vilkaissut. Sen näkee sitten!

Tiistaina saankin tietää tulevan kevään kirjojen aiheet ja voin sanoa, että jännittää jo ihan huisin paljon. Mitä sieltä ikinä tuleekaan eteen, nyt painetaan täysillä ja toukokuun 25. päivänä voin toivottavasti sanoa, että kaikkeni tein. Mikään ei tuu nyt mun ja pääsykoeurakan eteen, kun saan täällä yksikseni paahtaa. Mua vaan motivoi se, että saan lempikaupungissani taistella unelmieni eteen ja mielessä piilee tietenkin pohjimmaisena toivo siitä, että eläminen jatkuu täällä syksyllä ja mieluiten oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijana.

On oikeesti tosi hassua, miten nopeasti se lukio olikin jo ohi. Oon sanonut tän ihan sata kertaa, mutta silti. Ihanaa tarttua uusiin haasteisiin ja nähdä, mitä tää elämä vielä tuo. Porissa mua nähdään taas juuri vähän ennen lakkiaisia, joten sitä odotetaan puhtaasti innolla. Nyt nautitaan kuitenkin Helsingistä ja alkavasta keväästä!

Me meikkaillaan tässä nyt ja lähdetään tarkemmin tutustumaan ympäristöön. Mulla on taas jonkin verran kommentteja rästissä, mutta koitan vastailla niihin vielä viikonlopun aikana. Toivottavasti teillä on ollut ihan huikea huhtikuun alku, nauttikaa nyt näistä upeista ilmoista!

♥:Emmi