Arki on lähteny täälläkin rullaamaan hyvin ja tuntuu välillä, ettei hetkeäkään saa hengähtää. Tai no, tällä hetkellä saan vihdoin pitkästä aikaa pidemmän hengähdystauon koneen ja telkun ääressä kera karkkipussin. Tai no, kipollisen karkkia.
Tuntuu, että ei tässä viikkojen aikana oo aikaa kunnolla tarttua tietokoneeseen ja rustailla teille jotain järkevää. Oon illalla kotona kasin ja kympin välillä ja yleensä lähden aamulla ennen kasia taas menemään. Viikonloput on mulle sitä aikaa kun suunnittelen ja pistän kasaan juttuja, mutta kun vetää kuuspäivästä työviikkoa on se sunnuntai vaan niin ihanaa tehä jotain ihan muuta kuin "työhommia". Toisaalta blogi on ollu mulle aina se pako kaikesta työstä ja paikka, johon voin avata ihan kaikki ajatukset.
Se on hämmentävää oikeesti miten paljon blogivuosien aikana on oppinu pitämään enemmän itellään. Muistan ihan mun ekan blogin, kun pikkuteininä sinne avauduttiin suurinpiirtein kaikesta mitä omassa parisuhteessa tapahtui ja mitä muutenkin elämästä löytyi. Vielä ehkä viime vuonna kirjoitin kohtuu avoimesti ihmissuhteistani ja muusta ympärillä pyörivästä, mutta voin suoraan sanoa, että helvetti kun enää ei uskalla.
Jatkuvasti tuntuu siltä, että en halua enkä uskalla päästää teitä mun lähelle, kun aina löytyy niitä idiootteja, jotka ei ymmärrä että teen sen ihan vaan purkaakseni mieltäni tai kenties avatakseni ajatuksiani siltä varalta, että jollain muulla on samoja fiiliksiä. Jos jonkun muunkin perjantai on mennyt pilalle aamusta alkaen jo sen takia, että joku tietty henkilö sun elämässä heittää kuraa sun niskaan vaan pelkästään sillä että se ei tee sun eteen mitään vaikka varmaan näkee, että sä välität. Tai jos joku muukin innostuu herkkupäivänä vähän liikaa ja vetää sellaset överit, että oksennus on lähellä. Tai jos teillä jollain on välillä niin hirveitä vatsakipuja kun mulla, sellasii ettei nukutuksi saa.
Haluun pitää kuitekin jonkun rajan ja tän takia on tiettyjä juttuja, mitä en teille kerro. Työt, koulujutut, tietyt ihmissuhteet on sellasia mistä en ainakaan tietyissä tilanteissa halua puhua. Voi olla, että mä myöhemmin avaudun ja rohkaistun kertomaan enemmän näistä jutuista, mutta tällä hetkellä ne on sellasia mistä en halua teille täällä puhua ja toivon, että ymmärrätte. Tietenkin niistä paljon juttuja riittäisi, mutta mun pitää vaan koittaa keksiä muista asioista jotain kerrottavaa.
Kuten siitä, että vedin tänään ihan kuivilla piilareilla hyvän ja tiukan selkä-rinta-treenin ja eilen pääsin ihan ilmatteeks kattomaan HIFK-Jukurit matsia lempparityypin kanssa Nordikselle. Ja siitä, että hitto vie mun silmät on 24/7 niin kuivat, että tekis mieli heittää kaikki piilarit menemään ja vetää sokeena ympäri kyliä päivät pitkät. Tai vaikka siitä, että olin supertehokas yhtenä tai ehkä useempanakin iltana tällä viikolla ja tein raakasuklaata. Ja pyykkkäsin pyykkituvalla. Se vasta olikin episodi.
Nyt mä jatkan Miklun päivän kattomista ja fiilistelen näitä biisejä karkkipussini kanssa. Parhait juttui.
♥:Emmi