#YO2016 | PART 4 - ENSIMMÄINEN URAKKA OHI

Kevään ylppäreiden eka etappi alkaakin olla ohi ohitse ja vuoro annetaan kaikelle muulle abihässäkälle. Koko urakka tältä keväältä alkoikin tekstitaidolla, johon mä menin vähän pelonsekaisin tuntein. Tiedän, että osaan kirjoittaa, mutta samalla jännitti, sillä kolmosen aikana tuli kirjoitettua ennätysvähän harjoitusversiota, ainokainen taisi olla äikkä kutosen kurssikokeessa.

Perjantain my day-videossa sanoinkin jo, että tekstitaidosta jäi kaikesta huolimatta ihan hyvä fiilis. Tuntui, että ekassa sain itsestäni kaiken irti ja voin siitä odottaa jopa kohtuullisen korkeita pisteitä. Kaksi muuta sijoittuikin aika lailla keskitasoon ja tietenkin toivon neljää pistettä, samalla peläten kolmea. Meni miten meni, en usko että lakki kuitenkaan jää saamatta ;-)

Seuraavana maanantaina alkoikin sitten mun viikon kuuntelu-urakka ranskalla. Jännitin koetta koko aamun enemmän tai vähemmän ja jollain tapaa oikein ärsytti, että koe oli vasta yhdeltä päivällä. Itse koetilanne oli taas todella lungi ja mulla oli kokoajan hyvä fiilis. Kuuntelin nauhaa enemmänkin sillä mielellä, kuin kuuntelisin kaverin kertovan tarinaa ja kyllä se sitten tuotti tulostakin. Jollekin mun tulos saattaa olla tosi huono, mutta itse tiedän mistä allikosta oon ranskan kanssa noussut ja olen ylpeä. Alustavina pisteinä mulla on siis 76!

Tiistain kuuntelu olikin sitten aika floppi. Sanastokertailusta huolimatta ruotsi ei tuntunut yhtään kivemmalta kuin syksyllä ja toistin omat virheeni. Vaihdoin mielessäni varmat vastaukset ja juttelin ympäripyöreitä. Syksyllä kuuntelusta irtosi häpeälliset 71 pistettä ja nyt keväällä vähän haiskahtaa siltä, että jäätiin alle seitsemänkymmenen. Kuuntelu toisaalta oli kuulemma haastava, joten mennään vielä katsomaan se kirjallinen. Haaveet siitä syksyllä pisteen päässä olleesta Laudaturista oon melkein jo haudannut, mutta yritetään nyt edes.

Keskiviikkona aloin piiiiikkuhiljaa turtua niiden palluroiden värittämiseen ja samojen ohjeiden kuunteluun, vuorossa oli lyhyet kielet. Aloitin saksan kokeella aamulla eikä se yllättänyt yhtään. Sanoin äidille aamulla, että saksa on mulla ainoa kieli, jossa saattaa ihan oikeasti jäädä avot täysin tyhjiksi. Tällä kertaa myös melkein kävi niin, mutta onneksi sain bongattua jotain (sairasta ja täysin väärää) saadakseni edes sen toisen pisteen kahdesta. Monivalinnat oli paikoitellen vaikeita, mutta väitän suoriutuneeni tasoni mukaan n. 60 pisteen paikkeille. Sitä mä myös toivon, sillä magna olis saksasta hakusessa!

Espanja yllätti näistä kahdesta ehkä enemmän. Voiko sanoa, että oon tottunut kohtuu helppoihin kuunteluihin espanjassa? Oon tähän asti saanut nauraen vastailla kysymyksiin ja ihmetellyt vaan, miksi näin typeriä juttuja kysellään. Tällä kertaa ei sitten kyllä ollut ihan helpoin! Kuuntelun aikana mun fiilis oli, että ei tää nyt ihan hirveen paha oo, mutta jotenkin se pelko levis hetki hetkeltä enemmän. Tuli mitä tuli, sekin on nyt tehty. Lyhyissä kielissä on onnena se, että ne ei mulla ainakaan vaikuta jatko-opintoihin mitenkään ja koristaa millä tahansa arvosanalla vaan mun yo-todistusta ;-)

Maaliskuun puoleen väliin saakka pitäisi odotella seuraavaa koitosta. Kaikki tapahtumat huomioon ottaen tää aika tuntuu todella lyhyeltä ja mun mielestä se on vaan hyvä. En ainakaan tarvitse enää hirveitä lukuaikoja, pikemminkin tuntuu että loppuajan saa mennä vaan hyvillä mielin kertaillessa.

Vaikkei kuunteluviikko tai edes tekstitaito ollut ihan napakymppi, mulla on hyvät fiilikset jatkoon. Ei liikaa stressiä on mun mantra nyt viimeiseen saakka. Stressillä ainakin tappaa sen viimeisenkin lukuinnon.

♥:Emmi