VIIMISET KOLME VUOTTA

Sunnuntaiaamupäivä on hyvä ajankohta pohtia viimistä kolmea vuotta. Lukio on ollut ihan mieletöntä aikaa kaikkine juttuineen ja vaikka negatiivisiakin asioita on vastaan tullut, on tätä kolmivuotista pakko muistella lämmöllä. Nyt viedään kuitenkin oikeesti viimisiä velvollisuuksia ja 1. huhtikuuta onkin virallisesti viimeinen "suoritukseni" lukiossa. Ihan hullua! 

Hullua on myös se, miten nopeesti aika on mennyt! Muistan sen, kun laitoin ennen ekaa lukiopäivää vaatteet valmiiksi, mä laitoin päälleni vaaleenpunasen Hilfigerin neuleen ja harmaat farkut. Piti nyt olla fiksun näkönen, kun ei olla enää yläasteella vaan lukiossa. Oltiin muka niin itsenäisiä ja toisaalta se piti ihan paikkansa. Enää ei ollut opettajia kertomassa sulle miten ne hommat pitää tehdä vaan sä teit valintas pääasiassa itsenäisesti. Mä ainakin oon viimiset kolme vuotta mennyt pitkälti omien päätöksien mukaan. Hyvä kun oma äiti tietää, mitä aineita millonkin on. Viime viikolla se kysy multa: "Niin montaks ainetta sä kirjotat siis nyt?" 

Eka vuos oli mulla pääosin sitä opiskelua. Omasta ryhmästä löyty heti muutamia kavereita, kuten Elvira, joka nyt on mun parhaimpia kavereita. Samalla tutuiksi tulleista ryhmistä, muun muassa saksan ja espanjan, löyty aina ne samat naamat ja niiden kanssa ystävystyi. En kuitenkaan vielä ykkösellä viettänyt hirveästi aikaa lukiokavereiden kanssa koulun ulkopuolella, vaan paahdoin heti ekana vuonna lähes 35 kurssia ja oikeesti opiskelin.

Kakkosella aloin oikeesti pikkuhiljaa tutustua ihmisiin ja oli ihan mahtavaa huomata, miten uskomatonta porukkaa sieltä koulusta voikaan löytyä! Ykkösellä ei muutenkaan ollut mitään lukion isoja juttuja, mutta kakkosella niistäkin sai osansa, kun pääsin tanssimaan wanhat. Koko päivä aamusta iltaan oli ihan huikea ja ihan pakko on nostaa esille myös tanssitreenit. Niistä sai ihan huikean paljon irti ja voin sanoa, että ei ollut kertaakaan kun olis ärsyttänyt jäädä iltapäivällä tanssimaan. 

Kakkosella oli myös ekojen ylppärien aika. Varmaan osa muistaakin, että kirjoitin ekana pakollisen reaalin uskonnon pois alta ja menihän se aika hyvin ja tyytyväisenä sain toukokuussa katella ekaa (ja luultavasti vikaa, hehheh) Laudaturia todistuksessa. Siitä olikin kiva jatkaa seuraaviin kirjotuksiin!

Viime syksynä palasin Ranskan huuman jälkeen todellisuuteen, kun se lukeminen piti oikeasti aloittaa ja kunnolla. Enkkua ja ruotsia tulikin paahdettua puoltoista kuukautta aika tavalla ja lopputulos - pettymys. Enkku jäi neljä pistettä Eximiasta ja ruotsi sen pisteen Laudaturista. Jos jotain siitä opittiin, niin että jos oikeasti haluaa taistella tiettyjen arvosanojen eteen, pitää tehdä pitkäjänteistä työtä sen eteen. Huomenna kokeillaan ruotsia sitten uudelleen ja katsotaan mitä tapahtuu, hieman kyllä epäilyttää...

Syksy toi mukanaan myös Abit100-päivän ja muuta hauskaa. Mulla syksy oli myös aika kovaa reissaamista paikasta toiseen eikä sitä oikeastaan tullut paikallaan oltua. Tän takia myös koulussa käynti jäi vähän vähemmälle ja itsenäisen opiskelun määrä kasvoi. Kurssit ja pakolliset yo-aineet onkin nyt taputeltu ja ylpeänä saa painaa sen lakin keväällä päähän!

Alkukevät toikin sitten kaikkien lukiolaisten odottamat potkiaiset, penkkarit ja abiristeilyn aka abiviikon. Näistä oonkin höpötellyt teille jo aivan liikaa lähiaikoina ja tiedätte jo, miten huikea viikko oli. Neljät kuuntelut ja sitten vapaalle ennen lukulomaa, niin sitä parasta aikaa!!

Nyt ollaankin jo pitkällä keväässä ja 12 päivän päästä mä otan suunnaksi Helsingin. Siinä kohtaa on ylppärit ja lukio muutenkin taputeltu ja saan ylpeänä ja kiitollisena muistella tätä matkaa. Kaikkine kommelluksineen tää on ollut aivan huikeaa ja voin tulevaisuuden käänteissä muistella lukion menoa hymyssä suin!