TREENIKUULUMISIA

Myönnetään, syksy on ollut tosi rankka ja mulla on ote lipsunut aika pahasti. Ranskan jälkeen olin vielä ihan ok kondiksissa ja sokerin käyttö olikin lisääntynyt aika runsaalla kädellä, oli mulla ne kunnon ruokatottumukset aika hakusella. Hassua, että näin voi olla, jos ne kerran on oppinut? Alkaahan siinä sitä lisäpainoa kertyä, jos syö päin helvettiä. 

Sitten alkoi vatsaongelmat pahentua. Mulla oli ennen kesää oikeastaan jatkuvasti pientä turvotusta, mutta en osannut arvata sen johtuvan maitotuotteista. Ranskassa ongelmia ei ollut ja ainoa turvotus johtui liiasta patongin syönnistä ;-) Suomeen palattuani maitotuotteiden käyttö alkoi vaikuttaa mun oloon vielä radikaalimmin. 

Ulkomaiset maitotuotteet ei mun vatsaa niin pahasti sekoita ja Batamilla tulikin syötyä satunnaisesti juustoa ja jogurttia. Täällä Suomen päässä maidoton on ehdoton, tai ainakin melkein. Veikkaan, että Suomen pitkälle jalostetut maitotuotteet ei tee hyvää mulle eikä varmasti monille muillekaan, vaikka tää maidosta luopuminen ei luultavasti vaikutakaan mun otteen lipsumiseen erityisemmin.

Onhan sillä varmasti osuutensa asiaan, varsinkin kun nyt en enää saa helposti proteiinipitoisia välipaloja ja aamupalan prodet revitään useimmiten vaan pähkinöistä ja chian siemenistä. Hiilaria tulee melkein väkisin enemmän ja nyt oonkin koittanut sovittaa mun päiviin niitä vähähiilarisia lounaista ja päivällisiä ja jättää hiilarit pääosin aamuun ja treeniä edeltävään ruokaan. Poikkeuksia tulee ja ne on ihan ok, ei tässä mihinkään lavoille olla menossa.

Treenit on kuitenkin pysyneet samana, ehkä oon yrittänyt ottaa aerobisien kanssa itseäni niskasta kiinni. Aamuisin oon suoraan sanottuna edelleen aivan uupunut, vaikka olisin nukkunut kahdeksan tuntia ja mua on siinä kohtaa ihan turha yrittää repiä lenkille. Koulun loppuminen neljän viikon päästä on vaan vastaus mun rukouksiin ja sitten mennään ihan omalla aikataululla. Ehkä vähän pidemmät unet ja toivottavasti muutamia lisätreenejä päivään, sen näkee sitten.

En oo asettanut treenien suhteen mitään maailmaa mullistavia tavoitteita, vaan treenailen lähinnä fiiliksen mukaan pitäen ne tärkeät ja kehittävät liikkeet mukana ohjelmassa. Treenejä tulee viikkoon se viisi: jalat kahdesti, toinen voimaa ja toinen takalistoa kehittävä, selkätreenin oon ottanut ihan omaan päivään (se on mulle ihan pyhä asia...), rintaa penkkitreeninä ja pumppailuina ojentajien kanssa ja hauikset ja olkapäät samaan päivään. Tää on tuntunut kyllä ihan mun jaolta, vaikka voimatreeni välillä tuottaa tuskaa. Halu kehittyä on kuitenkin kova ja sen eteen on tehtävä töitä. Onneksi mulla on muutama hyvä ja kovasti treenaava kaveri, jolta saa sitä motivaatiota!

Jos joitain tavoitteita pitäis sanoa, ensimmäinen olis varmaan saada viis kiloa pois tästä rungosta. Vaakaa en käytä enkä oo itseäni punninnut tän vuoden puolella varmaan kertaakaan, mutta peili on hyvä mittari. Toinen hyvä mittari on äiti, joka ainakin mun tapauksessa puhuu ihan suoraan ;-) Toisena tavoitteena jätän kevääseen sen yo-mekossa hyvältä näyttämisen, mutta sitä voisin alkaa purkamaan kevään kirjoitusten jälkeen vasta toden teolla. Tosin, heti perään alkaa pääsykokeisiin luku ja se saattaa aiheuttaa vielä suurempaa stressiä, joten miksei aloittaa työtä jo nyt? Slowly but steadily. 

Vaikka en oo tällä hetkellä itseeni niin tyytyväinen kuin ennen, oon tyytyväinen siihen, että tiedän itse missä mennään. Tiedostan heikot kohdat ja kehitän niitä. Kuitenkin, mä oon muuttunut vuosien varrella sen verran, että treenit ja ruuat ei mene enää etusijalle. Etusijalle menee elämä ja kaikki sen tarjoamat mahdollisuudet. Vaikka olisin tän takia muutaman kilon pyöreämpi, en jaksa välittää. En kuitenkaan koskaan tule olemaan se kaikista pienin ja hennoin tyttö, vaan olen aina tämä sama Emmi. 

Muistakaa tekin pitää kropastanne huoli. Välillä on hyvä antaa sille ja mielelle lepoa painon ja muun stressailusta, mutta herätkää ajoissa. Tämän takia mäkin tästä aiheesta teille kirjottelen, muistuttaakseni teitä siitä, että elämä ei ole niin vakavaa tai mitään fitnessiä. Kaikki me ollaan vaan ihmisiä.

♥:Emmi

PS. Teksti ei tasoitu reunoille, syytä en tiedä! Koittakaa kestää näin tällä ketaa ;-)