Palattiin eilen päivän etuajassa Pariisiin, mikä ei mua haittaa ollenkaan. Maaseudulla on mukavaa, mutta mä oon kyllä niin kaupunki-ihminen, että neljä päivää piisas oikeen mainiosti. Aloin jo pikkuhiljaa kaivata jotain terveellisempää ruokaa, salia, jatkuvaa nettiä ja sitä, että voi tehdä jotain muutakin kuin vaan olla, lukea tai syödä, haha.
Bretagnessa kun oltiin niin piti maistaa paikallisia erikoisuuksia, galettes eli suolaiset letut. Mentiin porukalla kunnon "crêperie"-raflaan syömään ensin suolaista ja sitten makeaa, eli crêpes. Mä otin yllätysyllätys savulohi-galetten ja jälkkäriletun päältä löytyi mm. päärynää, jäätelöä, suklaakastiketta ja manteleita. Yhtenä päivänä mä tein masaliisaa jälkiruuaksi ja perheen isoisä väänsi lettuja koko porukalle ja mun lautaselle niitä tietenkin tippui tasaisen tappavaan tahtiin... Olin kuin yksi iso crêpe tän jälkeen, hah!
Lettukesti-iltana huomasin olevani taas niiiiin suomalainen. Ranskalaiset ei siis juo maitoa aterialla koskaan ja parin letun jälkeen huomasin, että nyt kyllä puuttuu jotain. Mietin hetken, että mitä mun tekee mieli ja hokasin, että maitoahan mä halajan. Hain maitopurkin kaapista ja äklönmakean olon hellitettyä jaksoi taas pari lettua, milläs muullakaan kuin nutellalla ;-)
Upea kokemus, tuli niin mielettömän kiitollinen olo ajellessa autolla ympäri Bretagnea. Se, että saan nähdä ja kokea kaiken tän on ihan uskomatonta!
♥:Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti