LE PAIN QUOTIDIEN

Yks mun "to do-listan" jutuista oli, että mun pitää ehdottomasti päästä käymään Le pain quotidienissä. Tämä ihana ketjuravintola on jo levinnyt ympäri maailmaa, mutta jotenkin en ollut siellä ennen Pariisia onnistunut piipahtamaan. Olin aina nähnyt kuvia paikan ihanista tarjottavista ja vaikken aamupalaa tai brunssimenuuta tilannutkaan, oli tilaamani salaatti ehdottomasti myös hyvä vaihtoehto. Kylkiäisenä leipää ja tuoretta appelsiinimehua, visiitti oli onnistunut.

Suosittelen kaikkia ehdottomasti vierailemaan ainakin kerran kyseisen ketjun raflassa jossain päin maailmaa, sen verran upea oli makuelämys! Pariisissa näitä löytyy varmaan vajaa kymmenen, googlettamalla löytää helposti kaikki osoitteet. Me oltiin tällä kertaa Victor Hugo-metroaseman lähellä, osoitteessa 150 Avenue Victor Hugo, 75116 Paris. 

Oon ihan sitä mieltä, että vähintään sitä avocado toastia tai jotain aamupalamenusta on kokeiltava... Onko joku teistä sattumalta koittanut? Mitä kannattaa siis ottaa, haluan pelata varman päälle ;-)

♥:Emmi

#PRIDEPARIS

Lauantaina Pariisikin sai nauttia LGBT-yhteisön juhlinnasta ja ei oo totta millasta menoa, kaupunki ihan sekosi! Me oltiin ensin piknikillä pienellä porukalla Jardin du Luxembourgissa, josta paraati alkoi ja jonkun tovin jälkeen käveltiin paraatin vierellä, kun oltiin suuntaamassa kohti Châteletia ja myöhemmin Centre Pompidouta. Mä kun oon tällänen herkistelijä, niin tuli melkein tippa linssiin porukan yhteishengestä ja olin ihan kananlihalla, niin upeaa. Myös se, että Jenkeissä on mennyt tasa-arvoinen avioliittolaki läpi, ja muutenkin maailma näyttää menevän parempaan suuntaan erilaisuuden hyväksymiseksi. 

Upeeta, että nää ihmiset pitää yhtä ja järjestää näin mahtavia spektaakkeleita ympäri maailmaa. Näin sen pitääkin olla, omista oikeuksistaan vaan kiinni ja juhlitaan sitä, että ollaan erilaisia, mutta silti kuitenkin samanlaisia - ihmisiä niin kuin kaikki me muutkin.

Tasa-arvoisempaa viikon alkua ;-)

♥:Emmi

SUSHI DATE

Maanantaina ihanan ruotsalaisen vikana päivänä täällä Pariisissa tavattiin sushilounaan merkeissä Grands Boulevardsilla. Löysin jo ekalla viikolla tän sushipaikan, Okinawa Sushin josta puhelinpostauksessa jo mainitsinkin ja halusin nyt ehdottomasti viedä Sofian tänne! Otin jälleen kerran hyväksi toteamani annoksen, mutta ens kerralla pitää varmaan kokeilla tota Sofian annosta, näytti meinaan sekin niin hyvältä!

Tullessanne vierailulle Pariisiin voitte hyvin nousta metrosta vaikka Saint-Lazarella ja kävellä Boulevard Haussmannia pitkin kohti Grands Boulevardsia tehden ostoksia erilaisissa putiikeissa. Matkan varrella voitte pysähtyä syömään jätskiä Häagen-Dazsilla tai nappaamaan jotain pientä Pret a Mangerista. Kuitenkin, jos Grands Boulevardsille asti jaksatte lompsia (ei matka eikä mikään!) niin suosittelen ehdottomasti käymään täällä!

5 Rue Rougemont, 75009 Paris

♥:Emmi

EKAT FIILIKSET

Nyt kun täällä on tullut vietettyä jo päälle muutama viikko, uskaltaa ja voikin ehkä vähän kertoa miltä homma on tuntunut. Eka viikko mulla meni ihan sumussa, olin tosi väsynyt kokoajan ja illalla rojahdin vaan sänkyyn ja sammuin oikeastaan heti. Jos en ollut väsynt, niin v*ttuuntunut. Vaikka ekoina päivinä tuli käytettyä paljon enemmän enkkua kuin ranskaa, vieraalla kielellä puhuminen väsytti ja väsyttää välillä edelleen. Nyt siihen alkaa pikkuhiljaa tottua ja lähettelen kuitenkin joka päivä ääniviestejä kavereille Suomeen tai välillä soittelen yhdelle suomalaiselle au pairille, niin pysyy pää jotenkin kasassa :-D

Täällä oikeesti huomaa miten se oma äidinkieli on vaan niin pirun vahva. Se tulee ihan automaattisesti impulssin avulla esimerkiksi tiukoissa tilanteissa. Hyppäsin tällä viikolla kaatosateessa vanhemman lapsen kanssa host-isän kyytiin autoon ja sanoin vaan kovaan ääneen "Turvavyö!!", vaikka saman olis voinut hoitaa ihan paikallisellakin kielellä. No mutta tajuutte pointin.

Pää menee kyllä entistä enemmän sekaisin mitä enemmän eri kieliä pääsee puhumaan saman päivän aikana. Hämmennystä aiheutuu esimerkiksi silloin, kun tekstaan ruotsalaiselle Sofialle ruotsiksi, host-äiti huutaa mulle jotain ranskaksi ja samalla vielä kirjoitan vaikka blogia :-D Tai sellainen päivä, kun oltiin saksalaisten kanssa syömässä ja ympäriltä kuuluu ranskaa, enkkua ja saksaa sekaisin. Mi-tä! :-D Kielikylpyjen kielikylpy, en pistä kyllä pahakseni.

Arkeen täällä alkaa pikkuhiljaa tottua ja nautin syvästi niistä aamupäivistä, kun saan istua yksin keittiön pöydän ääressä ja bloggailla ilman, että ketään on kotona. Se on Suomi-Emmi. Täällä kuitenkin pitää osata olla myös sosiaalinen ja avulias, joten silloin kuin kotona on joku, on kytkettävä päälle kansainvälinen-Emmi. Alussa vähän vaikeeta, mutta tokalla viikolla nostin parkkirahansa tiputtaneen miehen kolikot maasta ja neuvoin toiselle miehelle tien ranskaksi ajattelematta, että normaalisti en välttämättä tekisi näin. Tai no, neuvoisin kyllä tien suomeksi Suomessa, mutta minä pieni tyttö noukkimassa vieraan miehen parkkirahoja maasta ollakseni mukava? Ei oo ihan suomalaisinta!

Olen saanut kehuja ranskan osaamisestani, vaikka täällä vasta konkretisoituu ettei tosiaankaan ole mikään taituri. Tuntemattomat kyttäävät monttu auki tullessaan juttelemaan ja ravintolassa palvelu on tuplasti parempaa paikallista puhuessa. Myös halutessaan kommunikoida kenen tahansa kanssa on syytä osata paikallinen kieli. On siitä vaan apua! Lähikaupan mies luuli aluksi, etten puhu sanaakaan ranskaa kun unenpöpperössä hain colapulloa, mutta kun avasin suuni niin sehän oli ihan äimänä! :-D Ja siitähän mun päivä parani. Pieniä asioita, mutta jollain tapaa ne on niitä suurimpia.

Mun täällä viettämä aika ei oo mitään siihen kielen täydelliseen oppimiseen, mutta todellakin auttaa just mua. Yhdellä mun parhaimmista ystävistä on ranskalainen poikaystävä, jonka oon tavannut moneen kertaan mutten vaan oo halunnut puhua ranskaa, koska en oo luottanut taitoihini tarpeeksi. Tää pari kuukautta täällä rohkaisee ja kasvattaa mua, joka tapauksessa vie mua eteen- eikä taaksepäin.

Joku kommentoi eilen, että miten mä uskallan olla Ranskassa, kun täällä tapahtuu niin paljon terrori-iskuja. En ollut vielä kuullut eilisen kamalista tapahtumista (täälläpäin, Tunisiassa ja Kuwaitissa!) ja ihmettelin, mutta ihmettelen edelleen. Melkein sama asia, kun kysyisi että miten uskallat elää, kun maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa kokoajan? En mä voi antaa noiden asioiden määrittää, miten mä elän ja missä. Toivotaan kuitenkin, että säästyttäisiin terroriteoilta ja muilta pahuuksilta ja muutenkin, että maailman tilanne niiden suhteen kohenisi...

Pitemmittä puheitta lähden piknikille Eiffelille, ciao ja kivaa lauantaita kaikille!

♥:Emmi

SEPHORA MADNESS

Koin pienen sekoamisen Sephorassa tossa viikko sitten. Mun mittakaavassa sekoaminen on ehkä jopa suuri, sillä harvemmin tulee tuhlattua viiskymppiä kolmeen meikkituotteeseen, kun sellanen alehaukka satun olemaan. No annan itselleni vähän anteeksi, sillä oon himoinnut kyseistä luomiväripalettia hyvin pitkään, meikkivoide alkaa lähenemään loppuaan samoin kuin mun vaaleanpunainen kynsilakka. Nää on näitä naisten hyviä tekosyitä eikö vaan?

Ensimmäisen ostoksen varmasti tiedätte kaikki. Urban Decayn Naked basics-luomiväripaletti. Pohdin kauan Naked 2:n ja tämän välillä, mutta parempien sävyjen takia tähän päädyin! Hintaa paletilla oli se vajaa 30 euroa, mutta piruvie uskon että on joka pennin väärti!

Toinen, pienin ostos tällä kertaa oli Sephoran oman merkin kynsilakka sävyssä Strawberry macaron. Oon lukenut ja kuullut paljon hyvää myös näistä Sephoran oman merkin tuotteista, joten päädyin sitten kotiuttamaan pari tuotetta heiltä. Sävy niin ihanan kesäinen ja neljän euron hinta, en voinut vastustaa! Voi olla, että käyn hakemassa vielä pari eri sävyä kotiin, kun tää on näyttänyt myös toimivan ihan hyvin.

Viimeinen ostos on myöskin Sephoran omalta merkiltä, brightening & hydrating foundation ja hintaa pullolla oli jotain 15 euron pintaan. Iso pullo ja hinta oli sama kuin marketin vastaavilla, miksi en nyt sitten ostais? Mulla on tää sävyssä 10 clair light. Koostumuus ja pysyvyys vaikuttaa parin testikerran jälkeen ainakin ihan hyvältä, joten hyvä Sephora!

Tälläsiä ostoksia tällä kertaa, nää oli itseasiassa mun ensimmäiset Ranskan ostokset. Kauheesti mitään en oo vielä ostellut, mutta jos sitten heinäkuussa alkavista aleista! Parit kengät on tosin löytynyt, niistä voin postailla vielä erikseen :-)

Kivaa perjantaita, viimeinen viikonloppu kesäkuuta. Aika rientää ihan hurjaa vauhtia!

♥:Emmi

KULMAT UUTEEN USKOON

Pari päivää ennen Ranskaan lähtöä innostuin kavereiden kehotuksesta ostamaan kaupasta kulmavärin. Valitin kavereille, kuinka ärsyttävää on meikata kulmat joka päivä, sillä vaikka omaankin luonnostaan tummahkot kulmat, tykkään niistä vielä tummempina. He sitten käskivät mun ostaa kulmavärin ja minä tunarina väitin, etten ikinä saa sitä laitettua siististi. Ostin kuin ostinkin kulmavärin Anttilasta hintaan 10,90€, ja sen laittaminen oli paljon helpompaa kuin kuvittelin!

Vaikein osuus värjäämisestä oli varmaan väriaineen ja vetyperoksidin sekoittaminen. Musta tuntui, etteivät ne millään tahtoneet seota! Ohjeen mukaan kuitenkin aineita kippoon ja vähän kärsivällisyyttä, niin johan onnistuu!

Tämän jälkeen yksinkertaisesti suditaan kulmiin väriä ja annetaan vaikuttaa haluttu aika. Mä annoin vaikuttaa n. 12 minuuttia ja ensi kerralla annan vaikuttaa varmasti muutaman minuuttia kauemmin!

Tulos näytti livenä vielä paremmalta kuin kuvissa, sillä aluksi ajattelin että muuttuiko nää mun kulmat nyt lainkaan? Aamulla sen kuitenkin huomasi, kun katsoi itseään peilistä: ei mu tarvii meikata kulmia! Ja en ookkaan meikannut niitä kulmageeliä lukuunottamatta lainkaan täällä Ranskan päässä! Värin sanotaan kestävän noin kuusi viikkoa, mutta mä ajattelin kuitenkin uusia sen jo viikon tai kahden päästä, mielummin niin kuin että elelen tovin ihan haalistuneiden kulmien kanssa. Väriä kun riittää yhdestä paketista ainakin kymmeneen kertaan! 11 euroa siis ainakin 40 viikon kulmameikkiin ei oo satsaus eikä mikään, vai mitä? Ootteko te koklaillut kulmavärejä, ja mikä on teidän suosikki? :-)

♥:Emmi

LA FÊTE DE LA MUSIQUE

Tuntui, että koko viikonloppu meni ihan hujauksessa, sillä olin kokoajan menossa. Perjantai venyi lauantaiaamuun, lauantaina pitkä lounas ruotsalaisen kanssa ja sunnuntaina koko päivä juhlimassa Fête de la musique-juhlaa. Ympäri Pariisia oli siis kerääntynyt katumuusikoita ja paikalla oli myös joku kulkue (joka kyllä missattiin!). Meille tärkein kohta päivästä oli Zara Larssonin esiintyminen Républiquella, jota sitten piknikin jälkeen mentiin tiirailemaan. Sen jälkeen vielä vähän kiertelyä ja kaartelua, kotona olin vähän ennen kymmentä niin väsyneenä, että halusin vaan rojahtaa sänkyyn ja nukkua! Pitkä, mutta upea päivä oli jälleen takana.

Nyt elellään taas keskiviikkoa ja mulla on jo kaksi viikkoa takana täällä Ranskan päässä! Laskin huvikseni jäljellä olevat viikonloput alkuviikosta ja huh, eihän niitä loppupeleissä niin montaa ole ;-D Tämän viikonlopun suunnitelmat on vielä ihan auki, ensi viikonloppuna saankin maailman parhaan vieraan Suomesta ja siitä viikon päästä suuntaan Bretagneen viikoksi. Aika rientää kun on hauskaa, niinhän sitä sanotaan!

Jokos Suomessa on säät alkanut parantua?

♥:Emmi

BRUNCHING

Ekalla viikolla just ennen ihanan saksalaisen kotiinlähtöä valmistettiin brunssi yhdessä viiden muun tytön kanssa. Monta tuntuia istuskelua ja nautiskelua pöydän ääressä ennen kuin oli aika lähteä saattamaan Ninaa juna-asemalle. Mä tein jopa köörille suomalaista pannukakkua ja näytti hyvin kelpaavan! ;-D Itävaltalainen tyttö rakastu siihen ihan päättömästi!

Tää aamu ei tosiaankaan alkanut samalla tavalla, vaan niinkuin jokainen arkipäivä täällä alkaa kaurapuurolla ja munakkaalla. Yleensä kylkiäisenä on vielä puolikas lasi appelsiinimehua tai joskus pieni hedelmä, kuten aprikoosi tai persikka! Siinä sitten yritän syödä ennen kuin lapset ehtivät alakertaan, niin saan edes pienen rauhallisen hetken jokaiseen aamuun. Joskus upotan puurokulhoon vielä nokareen nutellaa purkista, joka on aina aamuisin aamupalapöydässä. En kyllä ihan vieläkään tajua sitä, että lapsille syötetään sokerimuroja ja höttöleipää nutellalla aamuisin. Eikä he tajua, että mä syön kananmunaa aamulla. No, joka paikassa on vähän eri tavat eikö vaan? Kiva kuitenkin, että mä voin edes osittain säilyttää omat rutiinit, vaikka ympäristö ihan erilainen onkin ;-)

Aurinkoista tiistaita, ainakin täällä paistaa!

♥:Emmi

PS. Ootteko muuten huomanneet juhannusviikonlopun postaukset mun ekoista puhelinkuvista täältä Ranskan päästä, blogin alareunan tagien muuttumisesta ja mun upouusista juoksupopoista?