LOVE YOURSELF

Mä kuulun siihen porukkaan, jonka mielestä itselle pitää osata olla armollinen. Vaikka välillä tekis mieli vetää kroppa tai mieli äärimmilleen, pitää osata myös nollata. Välillä mullakin menee näissä yli - kaikki tieto on saatava päähän tai kaikki treenit vedetään verenmaku suussa. Tekeekö se meille aina hyvää? Sitä sopii mun mielestä miettiä.

Varsinkin kropan kohdalla pitää osata hellittää välillä. Ja mä en nyt aliarvioi mieltä ja sitä, etteikö pään tyhjentäminen joskus olis hyvä idea, mutta kroppa on jollain tapaa ihan oma lukunsa. Muutenkin musta tuntuu pahalta nähdä ihmisiä, jotka kohtelee kroppaansa väärin. En mä sano, ettäkö söisin kaikista puhtaimmiten, loppupeleissä mietin että onko mitään puhtaasti syömistä olemassakaan, vai onko se kaikki vaan hyvää brändäystä? No, siinä vasta kysymys.

Sanotaan, että kroppa on sun temppelis ja sun pitäs ravita sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Mä oon niin samaa mieltä ton väitteen kanssa, enkä pelkästään ruuan osalta. Sun kroppa on ainutlaatuinen, oli se sitten minkä muotoinen tahansa ja tässä asiassa mulla on ollut myös paljon opittavaa. Kuinka pitkä ja kivinen tie oman kropan hyväksymiseen voikaan olla? Silloin tällöin mäkin ahdistun jostain niin maanpäällisen turhan asiasta kuin jenkkakahvat. Loppupeleissä niihin kiinnittää huomiota vaan minä, no niin just. Mua myös ahdistaa mun nilkassa oleva haavauma, rupi jolle lääkärit ei löydä selitystä, mutta mitä ei myöskään uskalleta poistaa. Viimeksi sanoessani lääkärille, kuinka mua ahdistaa kun kesällä ei kehtaa ees shortseja tai mekkoja pitää, niin lääkäri vastas mulle, että kukaan ei kiinnitä siihen huomiota, vaan muhun ihan kokonaisuutena.

Tästä päästääkin aasin siltana itsevarmuuteen. Mun itsevarmuutta laskee silmälasit, ja ne laskee sitä aivan äärettömän paljon, ja siksi en käytäkään niitä kuin pakon vaatiessa. Tähänkin asiaan sain hyvän kommentin valittaessani kaverille. "No sä vaan näytät fiksummalta ne päässä, kyllä ne sulle sopii" Mutta minkä mä sille voin, etten itse tykkää?

Loppupeleissä me ei saada antaa silmälaseille tai joillekin kropan "epäkohdille" valtaa meistä, vaan meidän pitää rakastaa itseämme sellaisena kuin me ollaan. En usko siihen, että millään kehonmuokkauksella saadaan meistä tiettyjä piirteitä pois, tai mä en ainakaan jaksa mennä siinä niin pitkälle. Nautin sitten mielummin elämästäni pienten virheiden kera. Tai ei nekään mitään virheitä ole, ne on ominaisuuksia.

Olkoot tää postaus mun rohkaisuni teille kesää varten. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta menkää rannalle, nauttikaa kesästä pienissä shortseissa vaikka ne reisilöllöt pullottaisi vähän sieltä täältä, syökää jädeä älkääkä välittäkö muista. Te ootte täydellisiä just tollasena, kuin ootte nyt.

♥:Emmi