MEET MEAT

Niin kuin tästä postauksesta saattoi huomatakin, meikäläinen on ottanut punaisen lihan takaisin ruokavalioon. Kutkuttelin asiaa jonkun aikaa mielessä, oikeastaan alkuvuodesta lähtien. Varmuuden päätökselleni sain kuitenkin silloin, kun tiesin että oon saanut Pariisista au pairin paikan. En mä halua olla se nirso, joka ei ikinä syö mitään illallisella. Muutenkaan en pidä ruokarajoitteisena olemisesta. Nyt pitkästä aikaa lihaa syödessäni oikeastaan huomaa, kuinka "rajoitteista" elämä oli. Vaikka kyse onkin vain punaisesta lihasta. Damn, mä arvostan vegaaneja.

Vaikka kuinka paljon rakastankin kasvisruokaa, oli mulla ikävä myös jauhelihaa ja pekonia. Viikko sitten rupesin haaveilemaan grillimakkarasta, kaverit hei koska grillataan? Vaikka mua säälittääkin kaikkien mahdollisten elukoiden olot, eläinkokeet ja muu paha, jota me ihmiset eläimille aiheutetaan niin asiassa on monta puolta. Mulle tällä hetkellä tärkeintä on, että saan myös ulkomailla rahkan, raejuuston ja muiden "kätevien" proteiininlähteiden puuttuessa helposti täyteen päivittäiset proteiinit. Tässä asiassa meen kyllä mielummin sieltä, mistä aita on matalin, kuin olen eläinten paras ystävä.

Tää aihe ja se, että oon yhtäkkiä päättänyt siirtyä takaisin punaisen lihan syöntiin saattaa provosoida joitakin. Mä oon silti sitä mieltä, että elämässä on tehtävä valintoja ja lihansyöntiin palaaminen on mun parhaita valintoja hetkeen. Olisin varmaan seonnut, jos mun olisi pitänyt vielä pitkään mussuttaa kanaa tai seitiä päivälliseksi. Jauheliha on tullut jäädäkseen! Miten mä oonkaan kaivannut makaronilaatikkoa, jauhelihakastiketta, pekonista puhumattakaan! Ja pizza, mitä oon aina halunnut maistaa on nyt mahdollista. Mitä mieltä te ootte pizzasta, jossa on ilmakuivattua kinkkua ja rucolaa? Yay or nay?

Ennen kuin olin syönyt ekat lihat varmaan neljään vuoteen, äiti sanoi mulle että ens jouluna saatkin sitten pitkästä aikaa joulukinkkua. Mä vaan nauroin ja sanoin, että hyi ei ikinä. Ja tässä sitä ollaan, joulu etkö vois tulla jo?

♥:Emmi