TULOKSIA VAI EI

Sain taannoin kommentin, jossa ihmeteltiin mikä mulla menee pieleen kun treenaan viidesti viikossa eikä tuloksia näy. Lukiessani tuon naurahdin sopivasti ääneen. Viimeisin vuosi ei oo ollut mulle ehkä treeneiltä paras: neljä kertaa kipeänä, stressaavat koulujutut, halu tehdä jotain muutakin välillä - mutta tiedän että kehitystä on tullut. Sitä on tullut ulkoisesti, mutta mä huomaan ennemmin sen sisäisen kehityksen.

Vaikken varmaan koskaan pääse eroon siitä, että treenaan näyttääkseni hyvältä, oon viimeisen vuoden aikana oppinut nauttimaan treenistä vielä enemmän sen hyvän olon vuoksi. Itse asiassa, nykyään lähden treenaamaan lähinnä juuri se asia mielessä. Pääasia on, kun lihaksiin saa verta, hiki valuu ja hengästyy. En mä tykkää olla mikään stereotyyppinen fitnessmuija, mä mieluummin vähän erotun ja treenaan sillä tavalla kun mä tykkään.

Sitähän sanotaan, että alussa kehityksen huomaa parhaiten ja pahimmassa tapauksessa sitä omaa ulkomuotoa pelästyy. Mistä nää lihaksikkaat käsivarret ilmesty? Vaikka todellisuudessa sulla olis muutos vaan yleisessä olemuksessa. Mulla oli sama homma, lukion ykkösellä se ulkoinen tulosten saanti alko vaan hidastua, enkä oikeestaan edes pistänyt pahikseni. Mä olin jo siinä vaiheessa, että nautin treenaamisesta sen itsensä takia, en pelkästään ulkonäkö mielessä.

Mä tiedän, että voisin tykittää minkätahansalaisia tuloksia valotauluun kuukausitolkulla, mutta mä tykkään myös olla ja elää muuta elämää. Ei se elämä voi pyöriä vaan salin ja kodin ympärillä. Niinkuin oon aiemminkin sanonut, valitsen mielummin leffaillan hyvän kaverin kanssa kuin salitreenin. Ystävien takia treenin voi skipata - tai jos ei skipata niin tehdä vähän nopeammin ja varioiden ;-)

Myös painoenkat on mun tapa mitata tuloksia. Alkukeväästä kyykkäsin 72,5 kiloa ja syksyn puolella nostin maasta 95. Kun syksyllä palaan Ranskasta voisi taas ryhtyä tekemään erilaista ohjelmaa, jos nousisi päälle satkun ja kyykkäisi lähemmäs kaheksaakymmentä. Ulkonäköseikat ei oo se ainoa, vaikka niitäkin ajatellessani huomaan esimerkiksi kevään aikana tapahtuneen kiinteytymisen. Sellasen hyvän, terveen ja sopivan kiineytymisen. Suunta on oikea.

Kiteytettynä sanoisin, että älkää tuijottako pelkästään vaakaa tai peiliä. Pinnallisuus ja itserakkaus tiettyyn pisteeseen saakka on hyvä asia, mutta omaa kroppaa pitää rakastaa. Siitä tulee pitää huolta. Koittakaa mitata tuloksia vaikka fiiliksillä. Kuukauden ajan. Opitte nauttimaan treenistä ihan eri tavoin. Kropan tulokset seuraa perässä, samoin painoenkat. 

♥:Emmi