LOVE YOURSELF

Mä kuulun siihen porukkaan, jonka mielestä itselle pitää osata olla armollinen. Vaikka välillä tekis mieli vetää kroppa tai mieli äärimmilleen, pitää osata myös nollata. Välillä mullakin menee näissä yli - kaikki tieto on saatava päähän tai kaikki treenit vedetään verenmaku suussa. Tekeekö se meille aina hyvää? Sitä sopii mun mielestä miettiä.

Varsinkin kropan kohdalla pitää osata hellittää välillä. Ja mä en nyt aliarvioi mieltä ja sitä, etteikö pään tyhjentäminen joskus olis hyvä idea, mutta kroppa on jollain tapaa ihan oma lukunsa. Muutenkin musta tuntuu pahalta nähdä ihmisiä, jotka kohtelee kroppaansa väärin. En mä sano, ettäkö söisin kaikista puhtaimmiten, loppupeleissä mietin että onko mitään puhtaasti syömistä olemassakaan, vai onko se kaikki vaan hyvää brändäystä? No, siinä vasta kysymys.

Sanotaan, että kroppa on sun temppelis ja sun pitäs ravita sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Mä oon niin samaa mieltä ton väitteen kanssa, enkä pelkästään ruuan osalta. Sun kroppa on ainutlaatuinen, oli se sitten minkä muotoinen tahansa ja tässä asiassa mulla on ollut myös paljon opittavaa. Kuinka pitkä ja kivinen tie oman kropan hyväksymiseen voikaan olla? Silloin tällöin mäkin ahdistun jostain niin maanpäällisen turhan asiasta kuin jenkkakahvat. Loppupeleissä niihin kiinnittää huomiota vaan minä, no niin just. Mua myös ahdistaa mun nilkassa oleva haavauma, rupi jolle lääkärit ei löydä selitystä, mutta mitä ei myöskään uskalleta poistaa. Viimeksi sanoessani lääkärille, kuinka mua ahdistaa kun kesällä ei kehtaa ees shortseja tai mekkoja pitää, niin lääkäri vastas mulle, että kukaan ei kiinnitä siihen huomiota, vaan muhun ihan kokonaisuutena.

Tästä päästääkin aasin siltana itsevarmuuteen. Mun itsevarmuutta laskee silmälasit, ja ne laskee sitä aivan äärettömän paljon, ja siksi en käytäkään niitä kuin pakon vaatiessa. Tähänkin asiaan sain hyvän kommentin valittaessani kaverille. "No sä vaan näytät fiksummalta ne päässä, kyllä ne sulle sopii" Mutta minkä mä sille voin, etten itse tykkää?

Loppupeleissä me ei saada antaa silmälaseille tai joillekin kropan "epäkohdille" valtaa meistä, vaan meidän pitää rakastaa itseämme sellaisena kuin me ollaan. En usko siihen, että millään kehonmuokkauksella saadaan meistä tiettyjä piirteitä pois, tai mä en ainakaan jaksa mennä siinä niin pitkälle. Nautin sitten mielummin elämästäni pienten virheiden kera. Tai ei nekään mitään virheitä ole, ne on ominaisuuksia.

Olkoot tää postaus mun rohkaisuni teille kesää varten. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta menkää rannalle, nauttikaa kesästä pienissä shortseissa vaikka ne reisilöllöt pullottaisi vähän sieltä täältä, syökää jädeä älkääkä välittäkö muista. Te ootte täydellisiä just tollasena, kuin ootte nyt.

♥:Emmi

UUSI TULOKAS

Tuntuu muuttuvan elektroniikan esittely-blogiksi tämä, kun jo toista laitetta viikon sisään oon teille näyttämässä. Kuitenkin, oon jo pitkään pyöritellyt ajatusta uudesta objektiivista ja tovin selailtuani erinäisiä sivuja ja saatuani varmistusta hyvästä lähteestä, (krhmm.. blogit) päädyin ostamaan tämän Canonin 50mm f/1.8 II -putken jatkoksi mun kasvavaan kamerakalustoon. Tämä tuntui olevan tähän hetkeen sopivan hintainen vain satkun loppusummalla ja vaikka laajakuvaobjektiivi vähän kaiherteleekin, oli tämä tähän hetkeen oivallinen valinta. Seuraavaksi ehkä sitten säästän rahat tähän yksilöön... Kuitenkin, mun kamerassa mukana tullut Canonin EF-S 18-55mm 3.5-5.6 IS II (hitto on vaikea nimi kaverilla) vaikuttaa siltä, että on parhaat päivänsä kohta nähnyt ja etenkin siitä syystä oli aika kartuttaa kamerakalustoa yhdellä uudella tulokkaalla.

Mun mielestä blogin kuvissa laatu kärsii päivä päivältä enemmän tuon putken kanssa otetuissa kuvissa, varsinkin jos on heikko valaistus. Tää 5o millinen oli just nappi vaihtoehto tähän hetkeen, saa laadukkaita kuvia sitten kesän reissullakin. Tuun kuvaamaan myös mun vanhalla objektiivilla enkä varmaan osais lähteä ilman sitä mihinkään, mutta jatkossa tuun kiinnittämään entistä enemmän huomiota laatuun - nyt ei voi ainakaan tekosyynä käyttää sitä, että kamerakalusto vetelee viimisiään ;-)

Satutteko te omistamaan tätä samaista objektiivia ja mitä ootte tykänneet?

♥:Emmi

GRILLIKAUDEN AVAUS

Kesä alkaa ja samoin kauan odotettu grillikausi (ja mun blogi täynnä grillikuvia, no niimpä!) Tänä vuonna säästytte ehkä jonnin verran ja tilalle tuleekin croissantit ja patongit... Grillikauden korkkaus tuli tänä vuonna sopivasti koeviikon päättymisen jälkeen, oli muuten mageet fiilikset keskiviikkona kun tajus, ettei oo mitään kokeita mihin lukis! No, syksyn ylppärit kummittelee hamassa tulevaisuudessa, hullu kun olen niin pistin laskurin kännykkään - 112 päivää niin on syksyn rumba ohi! Mitäs mä niitä päiviä siihen lasken, kun tässä olis nyt paljon muutakin...

Tosiaan, 12 päivää siihen, että mun kone kohti Pariisia ottaa lähteäkseen ja haluaisinkin vähän udella teiltä, minkäslaista juttua haluisitte tästä au pair-touhusta kuulla? Ranskasta koitan parhaani mukaan postailla ranskajuttujen lisäksi ihan tavallisia juttuja ja no, mitä te haluattekaan kuulla. Ajattelin ennen lähtöä tehdä kuitenkin fiilispostauksen siitä, mitä tuntemuksia lähteminen mussa aiheuttaa ja miltä tää kaikki on tuntunut. Nyt saattekin jättää ehdotuksia, mitä haluaisitte mun kertovan! Täähän auttaa vaan teitä, saatte kuulla juuri sitä mitä haluatte!

No, pitemmittä puheitta mä lähdenkin perjantain viettoon! Tänään on luvassa paljon siivousta ja leipomista, sillä mulla on pitkä synttäriviikonloppu edessä. Huomenna juhlitaan kavereiden kesken ja sunnuntaina nään ihania läheisiä ja sukulaisia meillä kahvittelujen merkissä. 

Palaillaan huomenna!

♥:Emmi

PS. Huomasitteko muuten jo postaukset "5 vinkkiä parempaan aamuun" ja "Tuloksia vai ei" ?

5 VINKKIÄ PAREMPAAN AAMUUN

1. OTA AIKAA. Varsinkin niinä aamuina, kun pitää lähteä johonkin tietyllä aikataululla kannattaa ottaa aikaa valmistautumiseen. Etenkin ne, joille aamulla sängystä ylös nouseminen on vaikeeta. Saa sitten rauhassa tehdä aamutoimet; syödä, pukeutua, meikata ja mitä vielä.

2. ÄLÄ UNOHDA AAMUPALAA. Aamupala on toisille mielettömän vaikea syödä, mikä on mulle taas aika vaikea ymmärtää. Kuitenkin, jos aamiaisen syönti tuntuu vaikealta, kannattaa koittaa syödä edes jotain pientä - vaikka hedelmä ja proteiinirahka. Nestemäisistä aamupaloista tykkääville smoothie voi toimia ja aamun vilukissoille lämmin puuro on juuri oikea vaihtoehto. Joskus aamupalan syöntiin täytyy vaan opetella.

3. ÄLÄ TORKUTA. Torkuttaminen aiheuttaa vähän ristiriitaisia fiilinkejä ihmisissä, mutta mä olen sitä ehdottomasti vastaan. Mieluummin mä nukun puolisen tuntia myöhempään, kuin herään aiemmin "keskeyttämään" mun unet esimerkiksi neljään otteeseen. Ei mee mun järkeen, että aamulla väkisin herätetään itsensä herätyskellon avulla vaikka neljään tai viiteen otteeseen. Uni ei katkea ja aamu lähtee paremmin käyntiin, kun oppii heräämään kerralla!

4. LÄHDE LENKILLE. Kuulostaa hullulta, tiedän. Mä kyllä jotenkin huomaan aina pienen aamureippailun jälkeen, että päivä lähtee paljon paremmin käyntiin. Enhän mäkään siellä lenkkipoluille keiku aamusta toiseen, mutta esimerkiksi vapaapäivinä on aamulenkki hyvä idea. Sen voi tehdä vaikka koiran kanssa kävellen, eikä sen tarvitse olla mikään rääkki. Jos mä meen aamulla lenkille, kävelen sellaista vauhtia ettei kylmä tule. Tää on mun mielestä aika hyvä nyrkkisääntö!

5. NAUTISKELE. Vapaapäivän aamuna sänkyyn tuotu aamiainen, lenkin jälkeen kahvikupillinen peiton alla iigeetä selaillen - nää on mun lempikeinoja tehdä aamusta vielä hippasen verran parempi. Arkiaamuina vedetyt erilaiset rajaukset tai lempimusiikki taustalla heti päivän ensihetkistä - se on ihan susta kiinni, alkaako päivä hyvin vai huonosti.

Mun mielestä aamu on päivän ihanin hetki ja pyrin joka päivä siihen, että aamuni olisi ihana! Siihen pyrin aina noudattamalla näistä viidestä kohdasta vähintään kolmea. Voinkin sanoa, että toimii!

♥:Emmi

TULOKSIA VAI EI

Sain taannoin kommentin, jossa ihmeteltiin mikä mulla menee pieleen kun treenaan viidesti viikossa eikä tuloksia näy. Lukiessani tuon naurahdin sopivasti ääneen. Viimeisin vuosi ei oo ollut mulle ehkä treeneiltä paras: neljä kertaa kipeänä, stressaavat koulujutut, halu tehdä jotain muutakin välillä - mutta tiedän että kehitystä on tullut. Sitä on tullut ulkoisesti, mutta mä huomaan ennemmin sen sisäisen kehityksen.

Vaikken varmaan koskaan pääse eroon siitä, että treenaan näyttääkseni hyvältä, oon viimeisen vuoden aikana oppinut nauttimaan treenistä vielä enemmän sen hyvän olon vuoksi. Itse asiassa, nykyään lähden treenaamaan lähinnä juuri se asia mielessä. Pääasia on, kun lihaksiin saa verta, hiki valuu ja hengästyy. En mä tykkää olla mikään stereotyyppinen fitnessmuija, mä mieluummin vähän erotun ja treenaan sillä tavalla kun mä tykkään.

Sitähän sanotaan, että alussa kehityksen huomaa parhaiten ja pahimmassa tapauksessa sitä omaa ulkomuotoa pelästyy. Mistä nää lihaksikkaat käsivarret ilmesty? Vaikka todellisuudessa sulla olis muutos vaan yleisessä olemuksessa. Mulla oli sama homma, lukion ykkösellä se ulkoinen tulosten saanti alko vaan hidastua, enkä oikeestaan edes pistänyt pahikseni. Mä olin jo siinä vaiheessa, että nautin treenaamisesta sen itsensä takia, en pelkästään ulkonäkö mielessä.

Mä tiedän, että voisin tykittää minkätahansalaisia tuloksia valotauluun kuukausitolkulla, mutta mä tykkään myös olla ja elää muuta elämää. Ei se elämä voi pyöriä vaan salin ja kodin ympärillä. Niinkuin oon aiemminkin sanonut, valitsen mielummin leffaillan hyvän kaverin kanssa kuin salitreenin. Ystävien takia treenin voi skipata - tai jos ei skipata niin tehdä vähän nopeammin ja varioiden ;-)

Myös painoenkat on mun tapa mitata tuloksia. Alkukeväästä kyykkäsin 72,5 kiloa ja syksyn puolella nostin maasta 95. Kun syksyllä palaan Ranskasta voisi taas ryhtyä tekemään erilaista ohjelmaa, jos nousisi päälle satkun ja kyykkäisi lähemmäs kaheksaakymmentä. Ulkonäköseikat ei oo se ainoa, vaikka niitäkin ajatellessani huomaan esimerkiksi kevään aikana tapahtuneen kiinteytymisen. Sellasen hyvän, terveen ja sopivan kiineytymisen. Suunta on oikea.

Kiteytettynä sanoisin, että älkää tuijottako pelkästään vaakaa tai peiliä. Pinnallisuus ja itserakkaus tiettyyn pisteeseen saakka on hyvä asia, mutta omaa kroppaa pitää rakastaa. Siitä tulee pitää huolta. Koittakaa mitata tuloksia vaikka fiiliksillä. Kuukauden ajan. Opitte nauttimaan treenistä ihan eri tavoin. Kropan tulokset seuraa perässä, samoin painoenkat. 

♥:Emmi

MATKA TÄYNNÄ KOMMELLUKSIA

 Mun on pakko Helsingissä ollessa aina hakea erilainen kahvi Starbucksista. Tällä kertaa otin tall-kokosen cappuccinon sokerittomalla kinuskisiirapilla rasvattomaan maitoon ;-)

 Tällä kertaa testasin myös Kampin 5. kerroksessa sijaitsevan Johto Cafén salaatin, kun monet bloggaajat on niitä kehuneet. Vanhaa kunnon Steineriä tää ei voita, mutta nälkä lähti! Mun salaatissa oli barbequekanaa, vesimelonia, kasviksia ja herkkusieniä.

Viimeisestä kuvasta selviääkin varmaan viimeistään syy mun lauantaiseen Helsingin vierailuun. Käväisin siis Allianssin nuorisovaihdon järkkäämässä lähtijävalmennuksessa (15 päivää lähtöön, iiks!) ja mulla ainakin oli mukava nelituntinen, vaikka porukka koostukin melkeen kokonaan vapaaehtoistyöläisistä tai work experience-ohjelmaan lähtijöistä. Meitä au paireja oli paikalla vaan mun muistaakseni neljä. Minä, yksi Italiaan, yksi Kiinaan ja yksi Nykiin lähtevä. Hyvää infoa tuli kuitenkin ja oli mahtava olla päivässä mukana!

Mutta sählä mikä sählä, oli sitten niin lähellä etten myöhästynyt paikanpäältä. Lähdin mielestäni hyvissä ajoissa varttia yli kahdentoista keskustasta kohti Pasilassa yhdeltä alkavaa valmentautumista. Ostin lipun ja istuin junaan. Juorusin Annan kanssa vartin puhelimessa, paikallaan olevassa junassa ihmetellen että miksiköhän se ei vielä lähde. Lopetin puhelun ja kysyin eräältä naiselta, että koskakohan tämä lähtee. 12:41 oli vastaus. Ja aiempi juna lähti just. Siinä sitten meinasi päästä pari ärräpäätä, mutta sinnikkäästi istuin hiljaa ja toivoin ehtiväni. Pasilan päässä olin joskus 12:47 ja sain vielä hyvän idean hakea Punnarista evästä. Mikä järki siinä vaiheessa, kun sulla ei oo hajua vielä missä päin Pasilaa se paikka on? Osote karttaan ja jalat alle. Sinkoilin paikasta toiseen ja lopulta olin perillä, kello oli jotain luokkaa 12:58. Ehdin kuin ehdinkin.

Paluumatka Onnibussilla kohti kotia olikin sitten suoraan sanoen yksi helvetti. Päästin erään naisen istumaan naama kohti menosuuntaa ja menin itse istumaan selkäpäin vastapäätä kahta nuorta naishenkilöä. No nämä naiset pitivät ensimmäiset 45 minuuttia hikisiä varpaitaan mun penkillä. Siinä kohtaa kun toinen näistä iski jalat pöydälle, nappasin kuulokkeet korvilta ja aloin aukoa naamaani siinä. Eiköhän ne jalat voi pitää ihan siellä omalla puolella, mua ei kiinnosta että te tungette haisevia varpaitanne mun naamaan. Nämä naikkoset oli mua valehtelematta 3-5 vuotta vanhempia ja ihan oikeasti käyttäytyivät kuin pienet kakarat! No, nostivatpa jalkansa pois mun nokkani edestä ja Forssan kohdalla nainen, jolle paikkani annoin poistui bussin kyydistä ja pääsin alkuperäiselle paikalleni. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta että maailmassa voi olla kummallista porukkaa...

Miten voikin niin paljon tapahtua yhden päivän aikana, välillä sitä itsekin ihmettelee ;-D

♥:Emmi

CHALLENGE WEEK 2

Tää treeniviikko ei ollut kyllä ihan ruusuilla tanssimista, vaikkakin puntit meni kohtuu hyvin ja selkätreeni ainakin ihan nappiin! Perjantain lenkillä alko alavatsassa sellaiset kivut kesken lenkin, että ensin mä aattelin vaan kärsiä mutta viiden kilsan kohdalla lyhistyin vaan siihen maahan, kun alko kivut muuttua ylitsepääsemättömiksi... Soitin ensin äidille ja Jakelle, mutta kumpikaan ei päässyt hakemaan (olin siis juossut yhtä soittoa sen viis kilsaa ja just kääntymässä takaisin) ja aattelin että tähänkö mä kuolen :-D Lähin juoksemaan takasinpäin kipujen vähän hellittäessä, mutta ehkä sadan metrin jälkeen luovutin ja aloin kävellä. Ehkä minuutti siitä, niin mummu ja tuffa ajaa vastaan. Arvatkaa huidoinko ihan hulluna, että ne huomais. Ja mä sain kyydin kotiin. Joskus näinkin ja no, juoksimpa ainakin sen vitosen sitten. 

Viime viikolla tuli siis tehtyä yhteensä kaks juoksulenkkiä, kolme punttia ja yks aamulenkki. Lauantain aamulenkin jätin suosiolla 5:45 herätyksen takia väliin, koska melkeen 24 tunnin valvominen ei tee kenellekään hyvää. Jaksoin näin ollen vähän myöhemmin heränneenä katsoa Euroviisutkin iltamyöhään saakka ;-)

Tällä viikolla esittelen haastemaanantaina teille mun viikon ekan puntin, joka on selkä-rinta. Näin mä treenasin viime viikolla:

10 min lämmittely crossarilla

Kulmasoutu käsipainolla 4x12

Alatalja kapealla otteella 4x12

Ylätalja lapio-otteella 4x10

Pull down taljassa 3x10-12

Vinopenkki smithissä 3x10

Alaviistopenkki smithissä 3x10

Pec Deck 3x12-15

Vatsat seisten taljassa (köydellä) 3x15

Vinopenkillä vatsankierto lisäpainolla 3x20

20min HIIT-treeni loppuhieksi

Ens viikolla sitten jalkatreenin esittelyn vuoro! Mites teidän treenit sujuu?

♥:Emmi

IPHONE 6

Vihdoin pääsin vaihtamaan mun tökkivän iPhone viitosen uudempaan versioon! :-D En tiedä miks oon aina aiemmin valinnut sen 16 gigasen luurin - no okei luultavasti hinnan takia, mutta enää sellaista romua ei täälläpäin katsella! Nyt saa olla vähän enemmän kuvia, musaa ja appseja puhelimessa, ihanaa. Ikinä en enää sorru ostamaan niin pienimuistista puhelinta...

Uus iPhone oli mulle heti se ainoa vaihtoehto, vaikka kavereiden kokemuksista tiedän, että Android saattas olla käyttöjärjestelmänä ja Samsung puhelimena parempi. Mulla on kuitenkin ollut iPhone varmaan yli neljä vuotta ja oon niin "kasvanut kiinni" näihin, etten oikeestaan uskalla vaihtaa ;-) Toisaalta en tarvii puhelimeltani mitään ihmeellistä, joten iPhone riittää mulle hyvin! Kiinnostaisko teitä joskus joku phone tag?

Terkkuja muuten aamupalapöydästä. Yleensä oon hereillä jo ennen kahdeksaa, mutta viimeyönä tuli valvottua kahteen saakka euroviisuhuumassa. Ja kukas muukaan vei voiton, kun mahtava Ruotsi ;-) Nyt pitäiskin saada selville, mistä ja koska niitä lippuja ens vuoden viisuihin sais buukattua, sillä mä olen menossa, jos vain liput käsiini saan!

Måns oli ihana ja sydän hakkas meikäläisen kisakatsomossa ainakin tuhatta ja sataa, kun jännitin voittaako se nyt vai ei. Muita suosikkeja mulla oli Belgia, Australia, Viro, Norja,... mitä näitä nyt oli. Kuka oli teidän suosikki?

♥:Emmi

LUMENE SELF TAN MOUSSE

Itseruskettavaa levitettäessä tuttu juttu vähän kaikille taitaa olla erilaiset läntit, raidat ja muuten vaan epätasaiset kohdat. Mä muistan kun joskus vajaa pari vuotta sitten kokeilin ekan kerran itseruskettavaa ihan huvikseni ja sen kerran jälkeen en oo pahemmin kokeillut uudelleen. Nyt kuitenkin (koettuani hirveetä alemmuudentunnetta, kun porukat on viikon rantaloman jälkeen ihan överiruskeita) päätin huvikseni koittaa jotain itseruskettavaa ja testiin otin Lumenen Natural Bronze self tan moussen. Tää on siis vähän muotovaahdon tapaista vaahtoa ja hyvä vaihtoehto niille ainasille voiteille...

 Levittäminen ja kaikki valmistelut ennen sitä onkin ihan toinen juttu, ja niistä saa ihan kokonaisen postauksen aikaan, mutta nyt puhutaan lopputuloksesta! Ekalla kerralla huomasin muutaman epätasaisen kohdan, joita korjailin sitten seuraavana päivänä. Ero oli kuitenkin ihan selvä mun ihka ensimmäiseen itseruskettava kokeiluun ;-) Nyt oon levittänyt tätä itseruskettavaa jo muutamia kertoja ja mun mielestä lopputulos on huomattava ja todella nätin näköinen, varsinkin näin kun kesä lähestyy, lyhyet housut pitäisi saada jalkaan, eivätkä kanankoivet ole saaneet vielä tarpeeksi aurinkoa... Vai mitä te ootte mieltä?

Näin suuri ja kivannäköinen ero mulla oli ennen ja jälkeen itseruskettavan levittämisen! Ainahan se vaatii pientä eforttia ja aikaa päivästä, että jaksaa rusketusoperaation läpikäymisen, mutta tähän vuodenaikaan myös ihan hyväksyttävää ;-)

Ootteko te käyttänyt itseruskettavia, ja mitkä on teidän lempparit?

♥:Emmi

MEET MEAT

Niin kuin tästä postauksesta saattoi huomatakin, meikäläinen on ottanut punaisen lihan takaisin ruokavalioon. Kutkuttelin asiaa jonkun aikaa mielessä, oikeastaan alkuvuodesta lähtien. Varmuuden päätökselleni sain kuitenkin silloin, kun tiesin että oon saanut Pariisista au pairin paikan. En mä halua olla se nirso, joka ei ikinä syö mitään illallisella. Muutenkaan en pidä ruokarajoitteisena olemisesta. Nyt pitkästä aikaa lihaa syödessäni oikeastaan huomaa, kuinka "rajoitteista" elämä oli. Vaikka kyse onkin vain punaisesta lihasta. Damn, mä arvostan vegaaneja.

Vaikka kuinka paljon rakastankin kasvisruokaa, oli mulla ikävä myös jauhelihaa ja pekonia. Viikko sitten rupesin haaveilemaan grillimakkarasta, kaverit hei koska grillataan? Vaikka mua säälittääkin kaikkien mahdollisten elukoiden olot, eläinkokeet ja muu paha, jota me ihmiset eläimille aiheutetaan niin asiassa on monta puolta. Mulle tällä hetkellä tärkeintä on, että saan myös ulkomailla rahkan, raejuuston ja muiden "kätevien" proteiininlähteiden puuttuessa helposti täyteen päivittäiset proteiinit. Tässä asiassa meen kyllä mielummin sieltä, mistä aita on matalin, kuin olen eläinten paras ystävä.

Tää aihe ja se, että oon yhtäkkiä päättänyt siirtyä takaisin punaisen lihan syöntiin saattaa provosoida joitakin. Mä oon silti sitä mieltä, että elämässä on tehtävä valintoja ja lihansyöntiin palaaminen on mun parhaita valintoja hetkeen. Olisin varmaan seonnut, jos mun olisi pitänyt vielä pitkään mussuttaa kanaa tai seitiä päivälliseksi. Jauheliha on tullut jäädäkseen! Miten mä oonkaan kaivannut makaronilaatikkoa, jauhelihakastiketta, pekonista puhumattakaan! Ja pizza, mitä oon aina halunnut maistaa on nyt mahdollista. Mitä mieltä te ootte pizzasta, jossa on ilmakuivattua kinkkua ja rucolaa? Yay or nay?

Ennen kuin olin syönyt ekat lihat varmaan neljään vuoteen, äiti sanoi mulle että ens jouluna saatkin sitten pitkästä aikaa joulukinkkua. Mä vaan nauroin ja sanoin, että hyi ei ikinä. Ja tässä sitä ollaan, joulu etkö vois tulla jo?

♥:Emmi

MALLI VAIHDOSSA

TOP & SLIP ONS - H&M

JEANS - Gina Tricot

LEATHER JACKET &

 DENIM JACKET- Vero Moda

BAG - BikBok

WATCH - Michael Kors

Vähän eri malli tänään. Ootte joutuneet katselemaan mun pärstää asukuvissa jo pitkään, joten tänään saatte vuorostaan nähdä mun ihanan ystävän Elviran asukokonaisuuden. Meidän kavereiden keskuudessa Elvira on aina se fashionista ja aina niin tyylikkäästi pukeutunut. Kynsiä myöten kaikki natsaa! Elvira on myös aina se, jonka kanssa mä lähden shoppailemaan. Ei mun tuu Suomessa muuten mitään ostettua, ellen oo Elviksen kanssa! Parin viikon takaiset kesävaateostoksetkin tein sen jälkeen, kun olin tämän neidin kanssa niitä ensin Tampereella ihastellut ;-D

Elvis on myös mun blogihaukka. Meiän keskustelut on ulkopuolisten korvaan varmaan niin hämmentäviä, kun kaupoissa arvotaan kenen blogissa just esiteltiin tää tuote tai kuka ostikaan nää kengät. Ihanaa, että joku muukin lukee niin paljon erilaisia blogeja, tää on meiän ihan tärkein yhteinen asia ♥♥

Mitäs ootte mieltä, oliko välillä ihan kiva katsella jonkun muunkin pärstää täällä?

♥:Emmi

KOHTUUS KAIKESSA

Kohtuullisuus tai ylipäätään sen tavoittelu ei oo ollut mulle ikinä helppo juttu. Ennen kuin aloin katsoa syömisteni perään, olin just se tyyppi joka veti pussillisen höttöleipää ja kaikkea muuta kuraa päälle - kaiken yhessä päivässä. En vaan voinut tajuta sitä, että sitä leipää voi ottaa vaikka yhden viipaleen ja siinä se. Pahoista tavoista on vaikea päästä eroon, vai mites sitä sanotaan...

Aloin katsoa syömisteni perään ja kun opin, kuinka paljon voin syödä ilman, että painoa kertyy niin pitkän aikaa meni hyvin. Vanhat tavat kuitenkin tykkää palata takaisin ja etenkin stressaavina aikoina voisi syödä kaiken mitä löytää. Vaikka nykyään syökin pääosin terveellisesti niin aika överiä on vetää kokonainen mango yhdeltä istumalta. Tai jotain tän tyyppistä.

Herkkupäivinä homma lähtee ihan lapasesta, kun tuntuu että maailmasta loppuu ruoka samana päivänä. On saatava suolasta ja makeeta, jätskiä ja karkkia samana päivänä. Miksei yks jäde ja pikkupussi karkkia riitä? Mihin sä tätä kaikkea mättöä tarviit? Jos jotain huonoa fitnessbuumi mun mielestä on opettanut meille someuhreille, niin cheatdayn käsitteen.

Mun puolesta voi herkutella arkipäivänä ja vaikka kolmesti viikossa syödä yhden jäätelön, jos siihen kykenee. Mä tiedän edelleen, että mun hermoilla sitä ei tehdä. Yks jäätelö venyy aina pitemmälle. Siks tykkään syödä jonain tiettynä päivänä herkkuja, mutta vielä kun oppis laittamaan siihen jonkun rajottimen. Mulla on hyvä itsekuri, eikä mua kiinnosta vetää nenän edessä olevaa suklaalevyä, jos tiedän etten saa. Entä sitten jos antaisin itelleni luvan siihen, vetäisinkö homman ihan läskiksi?

Tämän kaiken takia mä tykkään syödä paperilapun mukaan. Mä tykkään, että mulla on valmiina ateriat mua varten, että mä tiedän mitä mun pitää millonkin syödä. Sitä voi tietenkin aina soveltaa, eikä makrojen laskeminen oo mikään hullu idea! Sitä saa sovellettua vaikka mitä omaan ruokavalioonsa jos jaksaa laskea.

Terveellisesti ja samalla kohtuullisesti syöminen ei oo helppoa, mutta ei myöskään mitään ydinfysiikkaa. Mä oon vasta matkalla kohti sitä kultaista keskitietä, mutta toivon että ajan ja kärsivällisyyden kanssa edetään jatkuvasti lähemmäs tavoitteita.

Herättikö tää teissä jotain ajatuksia? Mitkä on teidän neuvot kohtuulliseen elämiseen ja elämäntapaan?

♥:Emmi

B&W

FARKUT - New Yorker

TOPPI - Terranova

KOROT - Primark

BLEISERI - Vero Moda

LAUKKU - Forever21

Kerrankin asun kaikki vaatteet on eri kaupoista, kun yleensä tuntuu siltä että jokainen päällä oleva retku on sieltä hooämmästä tai geeteestä. No, tältä mä kuitenkin näytin äitienpäivänä, kun käytiin mummilassa ja mammalassa. Mustavalkoset kuvat natsaa välillä, vai mitä te sanotte asiaan? Tai mitä diggaatte asusta? Mä käytän tota bleiseriä tosi harvoin, mutta ehdottomasti pitäs muistaa pistää se useemmin päälle, niin mukava ja nätinnäköinen!

Tänään meitsillä on lukuvuoden viimeinen "virallinen" koulupäivä, sillä koeviikko ottaa kunnolla startatakseen huomenna. Mä en oo ees huomannut, miten tää kevät on mennyt ihan yhdessä hujauksessa, justhan me vasta juhlittiin uutta vuotta?! Niin se aika kuluu ja eilen tuli tulostettua jopa syksyn ylppäri-ilmoittautumiskaavakkeet. Jos ne tänään veis kansliaan niin olis sekin alta pois.

Ylppäreistä puheen ollen, pikkasen jännitin niitä tuloksia eilen ja, kun "vahingossa" avasin (jälleen kerran) sen wilman aamulla niin siellä odotti hyvä yllätys - Laudatur. Kyllä mun kelpaa, sanotaanko vaikka toverit näin, että kova työ palkitaan!

Tällä neuvolla tiistaihin, mukavaa päivää!

♥:Emmi 

Niiiin ja hyvää nimipäivää meitsi, sekä muut Emmit, Emmat, Emiliat ja samantapaiset toverit!

CHALLENGE WEEK 1

Treeniviikko alko hyvällä selkä-rinta treenillä, ihan mahtava tuntuma sekä selkään että rintaan, myös "raskaat" vatsat eli lyhyitä sarjoja isoilla painoilla = toimii! Tiistaina sitä vastoin oli viikon ekan lenkin aika ja sisulla taistelin lenkin loppuun saakka, ei mitään huikeita aikoja mun mielestä mutta näin se lenkkikauden aloituksessa yleensä menee, pikkuhiljaa kuntoa ja tekniikkaa paremmaksi! Jos ensi viikon pitkällä lenkillä menis päälle kaheksan kilsan sitten ;-)

Keskiviikkona olikin jalkatreenin vuoro ja hieman lenkkiaroilla jaloilla sai lämmitellä varmaan yli 20 minuuttia, ennen kuin uskalsi lähteä kyykkäämään. Hyvin sain mehut pois ja varsinkin hack tappaa joka viikko ;-D Kivun huomasi kyllä torstaina, joka onneksi oli lepopäivä. Vapaapäivä alkoi raikkaassa ulkoilmassa aamulenkillä, sai vähän jalkoja avattua - mulla ainakin menee ihan tukkoon jalkatreenin jälkeen, sanokaa että teilläkin?!

Perjantaina olikin toisen lenkin vuoro. Kaverin kanssa Ruoskan rinteitä ees taas ja mun pakarat oli niiiiin tulessa! Hengissä kuitenkin selvittiin ;-D Lauantaina vielä viimeinen puntti, käsitreeni ja loppuun vähän vatsoja. Olkapäille sain kunnon pumpin aikaan, hauis ja ojentajatreenejä taidan vielä vähän hioa, niin saatte ensi maanantaina treenipäiväkirjaa tulevalta viikolta! Eilen oli tosiaan viikon toinen lepopäivä, aamulenkki starttasi sen oikein hyvin, loppupäivä painittiinkin sitten koulujuttujen parissa.

Ekan viikon jälkeen uus treenijako vaikuttaa hyvältä, vähän noi lenkit pakkaa ärsyttämään mutta olkoot ;-D Niistä selvitään! Miten te treenasitte viime viikolla?

♥:Emmi