MIKSI PITÄÄ OSATA PÄÄTTÄÄ?

Muistan, kun pohdin tätä asiaa ekan kerran jo ysiluokalla, kun piti päättää mihin peruskoulun jälkeen suuntaa. Mulle on ollut aina selkeää, että suuntaan lukioon ja ysiluokkalaisena mietinkin enemmän amislaisia. Heidän on periaatteessa viisitoistavuotiaana pitänyt päättää, mitä loppuelämällään tekevät. Tottakai on uudelleenkouluttautumista ja jollakin elämänkoululaisella saattaa vanhempana olla vaikka ja mitä tutkintoja, mutta näin periaatteessa. 

"Lukio antaa lisäaikaa miettiä", on hyvä lausahdus ja samalla ihan totta. Toisilla sekään ei auta. En sanois, että se on huono asia, jos et vielä lukion lopullakaan tiedä varmaksi mihin olet seuraavaksi suuntaamassa, se on elämää. Meillä on monta kymmentä vuotta aikaa tehdä töitä, joten yksi lisävuosi aikaa miettiä on vaan hyvä idea.

Pointtinani on nyt siis se, kuinka aikaisin meidän oikeasti pitääkään päättää loppuelämästämme. Meidän kaikkien oletetaan tietävän varmaksi, mitä loppuelämämme teemme, mutta todellisuudessa homma onkin helpommin sanottu kuin tehty. Jos nyt menet oikkikseen ja luet itsesi juristiksi, puuhaat loppuelämäsi lakikirjojen parissa. Joojoo, kouluttaudu uudelleen, mutta palkan kilahtaessa tilille se huono ja tylsä työ, paskaduuni taas miellyttääkin.

Mikä mua tässä mietityttää, on elämän laatu ja mielekkyys. Edellämainitsemaani esimerkkiin viitaten onko järkeä lähteä opiskelemaan tiettyä alaa, jos siihen ei ole paloa? Mua on nuoremmasta asti kiinnostaneet lentäjän ja juristin ammatit, sekä kaikki kieleen ja kulttuuriin liittyvä, joten noista on loppupeleissä aika helppo valita. Toisaalta kuitenkin ei.

Ne, joilla ei lukion aikana, edes sen loppupuolella ole mitään hajua tulevasta, älkää pelätkö. Jokainen meistä löytää varmasti itselleen sopivan työn ennemmin tai myöhemmin. Älkää välittäkö opinto-ohjaajan, opettajien tai vanhempien painostuksesta vaan kuunnelkaa itseänne. Pitäkää välivuosi kotimaassa tai ulkomailla, menkää töihin ja nauttikaa elämästä. Kukaan ei voi pakottaa sun päätöstä.

Meidän nuorien painostus on noussut ihan uudelle asteikolle ja tuntuu, että sitä tulee joka tuutista kokoajan. Monilla on varmaan usein ollut sellainen olo, että pää räjähtää, kun se äiti jatkuvasti kyselee mitä aiotkaan tulevaisuudessa tehdä tai kun sukulaiset pommittaa synttäripippaloissa. Jokaiselle lukiolaiselle mahtavin paikka on varmaan ylppärijuhlat, joissa kuulet tuhat kertaa kysymyksen "Mihis nyt on sitten suunta?". Vaikka se suunta olis, tekee silti melkein mieli haistattaa vitut.

Onhan sitä ennenkin pitänyt päättää nuorena tulevaisuudestaan, mutta silloin mahdollisuuksia ei ollut näin paljoa. Nykymaailma on kansainvälinen ja uuden kokeilu on yhä helpompaa. Sosiaalinen media asettaa houkutuksia ja mahdollistaa yhä uskomattomampiin juttuihin. Uusia ammatteja ja kiinnostuksenkohteita syntyy. Perustaako sitä yritys? Vaihtoehtoja on niin paljon, että ei ihmekään jos pää on pyörällä. Anna itselles aikaa, niin löydät kyllä tiesi. Kenenkään tarkoitus ei ole elää valtion rahoilla, mutta samalla kaikkien tarkoitus ei ole löytää itseään huippujuristin tai -lääkärin ammatista. Kaikilla meillä on paikkamme, joten seuratkaa omia mielipiteitänne ja miettikää rauhassa.

♥:Emmi