OUTFIT | LAST PICS FROM TALLINN

Mulla kävi mielessä, että oon varmaan ollut entisessä elämässäni latino. Kaikki latinomusa saa mussa vaan sellaset vibat aikaan, sen tyyppinen ruoka vaan natsaa ja muutenkin, ai että.

Mulle kävi joskus niin, että moppessa oli varotusvalo palanut kaks päivää ja ihmettelin vaan, että jaahas varmaan yhtä turha valo, kuin se mikä ilmottaa käkkärin olevan päällä. Sitte parin päivän jälkeen se riisikulho hyyty tien varteen ja mulla vissiin oli laturinhihna katkennut... Sanon vaan, että pakkasessa oli kiva körötellä puolalasti.

Nyt kun päästiin aiheeseen autot ja liikenne niin pakko mainita, että mä olen liikenteessä just se kuski joka päästää suustaan kaikenmaailman kirosanat, jos a. henkilö ei vilkuta b. on sunnuntaiajelulla tai c. ajelee muuten aivan päin honkia. Ja mä sitten ajan täydellisesti? No en, mutta sentään vilkutan ja osaan erottaa jarrun ja kaasun.

 Liikenneasioista vielä... Uskokaa tai älkää oon ajanut mopoautolla kolme kolaria. Yhtäkään en toisen auton kanssa, mutta mm. betonikasa ja aita on ottanu osumaa ja ojan pohjat on tullu tutuiksi. Sokoksen parkkipaikalla on kanssa tullu töytästyä tolppaa, mutta siitä tuli vaan pari naarmua ;) Nykyään oon ihan kelpo kuski, noi kolarit oli lähinnä ekan ajovuoden juttuja.

Mä oon muuten ehdottomasti aamuihminen. Herään mieluummin aamulla aikasin ja hoidan kaikki hommat pois alta, illala mulla ei vaan ajatus kulje. Tai no ok, saatan saada postauksen tekstin ja kuvien muokkauksen illalla hoidettua, mutta esim. kouluhommat on pakko tehdä ennen iltakaheksaa. Edes kahvin voimalla bilsan lukeminen kasin jälkeen ei onnistunut, vaan oli pakko päästä rauhottumaan!

Mä oon ollut tosi paha kynsiensyöjä, mutta jossain vaiheessa siihen vaan tuli stoppi. Tajusin, kuinka kivalta lakatut kynnet näyttää ja nykyään syön kynsiä vaan poikkeustapauksissa, esim. jos kynsi lohkee vähän eikä oo viilaa tai saksia lähellä. Joo tiedän, paha tapa. Kuitenkin ainakin pienempi paha, kuin se että söisin kynsiäni jatkuvasti.

Mä en oo ikinä kuulunut siihen porukkaan, joka päivästä toiseen jaksaa valittaa kouluruuasta. Ok, saatan joskus sanoa, että "ompa nää keiton perunat raakoja" ja silti syön mukisematta. Kouluruoka on oikeasti hyvää ja se panostus, mitä keittäjät näkee siihen päivätolkulla on oikeesti arvostettava asia. Mua vaan niin säälittäis olla keittäjä ja nähdä joka päivä, kuinka oppilas toisensa jälkeen heittää ruokaa menemään. Niitten työ menee ihan hukkaan!

 

 Sen lisäksi, että oon aamuihminen oon myös mielestäni tosi aikaansaava. Mulla on joku aikapommi päässä, joka tikittää vaan kovempaa ja kovempaa, jos tiedän että olis paljon asioita tehtävänä. Esim. postauksen teko. Oon suunnitellut julkaisevani tän tekstin perjantaina 28. päivä, mutta torstai-iltana lähemmäs puoltayötä tekstikenttä ammottaa tyhjyyttään. Mutta koska oon suunnitellut postauksen tekeväni, kirjoitan sen vaikka vähän jo väsyttääkin. Sama pätee kouluhommissa: oon suunnitellut lukevani tänään vaikka 10 kappaletta uskontoa niin mä sen teen. Enkä vitkottele.

Vähän vielä näitä liikennejuttuja. Muistan, kun olin pieni ja ihmettelin miks äiti jättää auton aina niin kauas keskustasta. No mun nuuka mamini ei halunnut maksaa parkkimaksuja ja meidän motto olikin "jätän vaikka vesitornille, kunhan ei tarvii maksaa". Nyt kun itellä on menopeli niin oon ihan samanlainen, vaikken alussa voinutkaan sitä kuvitella: parkkeeraan aina ilmaiselle paikalle ja parasta on tulla keskustaan kello kuuden jälkeen, kun parkkimaksuja ei enää tarvii maksaa ;)

Mä oon myös tosi kaavoihini kangistunut. En tiedä mitä teen elämälläni, kun mulla on tässä jaksossa kaks kahentoista ja kaks kympin aamua. En voi toteuttaa enää tyypillisiä aamurutiinejani samalla kaavalla ja se on jotenkin musertavaa :-D Mulla käy myös usein niin, että jumitun moneksi kuukaudeksi syömään samaa aamupalaa ja mikä tahansa muu aamupala aiheuttaa vaan pahan olon. Mun täytyy siis säännöllisin väliajoin aina vaihdella aamupalaa vaikka väkisin, eihän tässä muuten mitään järkeä oo...

 

Ja miten nää kuvat liittyy näihin faktoihin? No ei mitenkään, mutta nää kuvat oli musta kivoja niin halusin nää jakaa - vaikka sitten faktojen kera. Asusta pikaseen: tää on mun lemppariasu pitkään aikaan. Kengät on New Yorkerista, housut Bershkasta, farkkupaita ja pipo hooämmän ja takki on Cropptownista. Mun mielestä noi kuteet mätsää tosi hyvin yhteen, tätä asua pitääkin käyttää useemmin!

Pysykääpäs kuulolla, viikonlopun aikana tulee aika jännää postausta!

♥:Emmi