IIRO

 

Nyt on sitten nimikin selvillä teille lukijoille näin virallisesti, vaikka jotkut teistä sen varmasti jo tiesikin. Iirohan se mun rakas veljeni on. Meidän pikku-Iiro sai tosiaan nimensä lauantaina ja koko tilaisuus oli mun mielestä tosi kaunis, vaikka kirkossa olikin enkä niistä kirkon jutuista sen koommin perusta. Itkin jo ennen, kun äiti alko lukea Iirosta kirjoittamaansa tekstiä, mutta hyvin sain koottua itseni kun Iirolle lauloin. Äiti ja mummi oli tehnyt meille kotiin paljon hyvää ruokaa ja niitä herkuteltiin lähimpien sukulaisten ja ystävien voimin meillä. Siis erityisesti kanapullat ja aurajuustosavulohi, ei oo mitään parempaa. Iiro-kakun täyte oli ihan mieletön. En tiedä mitä siinä oli, mutta mä haluan samaa mun ylppärikakkuihin! :-D

Nää pari kuukautta pikku-Iiron kanssa on sujunut näin siskon näkökulmasta paremmin kuin hyvin, enkä ihanampaa veljeä vois toivoa. Viime viikonloppuna oltiin ekaa kertaa kahdestaan kotona ja jätkä oli kyllä kiltisti (lukuunottamatta ruualla sotkemista, mutta kun sitä nyt siskon kanssa ollaan niin...). En tiiä haluaisitteko te kuulla meiän Iiron sopeutumisesta tai jostain muusta asiaan liittyvästä jossain vaiheessa lisää, mutta jos haluatte niin huikatkaapas kommenttiboksissa mitä ja millaista haluisitte kuulla!

Ihanaa keskiviikkoa ihan jokaiselle!

♥:Emmi