ME-TIME

 

Siinä kohtaa, kun stressilevelit alkaa kohota turhan korkeelle ja mental breakdown (ja osittain terveydellinen breakdown...) lähestyy uhkaavasti on hetki vain oman itsen kanssa ihan ok. Kupillinen lemppariteetä tilkalla maitoa ja lorauksella hunajaa, söpö kynttilä ja lemppariproteiinipatukka kylkiäiseksi. Kynttilän siirsin kyllä turvallisemmalle paikalle kuvien ottamisen jälkeen ja saattaapi olla, että otin sängyllä vähän mukavamman asennon, mutta muuten näillä mennään. Ilta lempiblogien ja rentoutumisen parissa ja ajoissa nukkumaan - jos huomenna voisin paremmin.

Joskus tulee vaan sellasia hetkiä, että kaikki on hyvin ja samalla kuitenkin tuntuu, että mikään ei onnistu. Tänään oli mulla yks niitä päiviä taas. Kurkussa kaktus, vatsakrampit, väsymys ja kaikki muu siihen päälle. Ja ainiin tää takareisi ja treenaamattomuus. Tuntuu, että korkeemmat voimat on taas mua vastaan.

Ennen kun mä jatkan löffailua täällä mukavissa oloissa, mulla olis teille pieni pyyntö. Eräs bloggaajakin surutteli postauksessaan sitä, kuinka kommentointi blogeissa on vähentynyt. Mulla sitä nyt ei koskaan suuremmin oo ollutkaan, mutta edes muutama kommentti on enemmän kuin ei mitään. Se saa jaksamaan. Itselle tulee sellainen olo, että jaksaahan tästä taas vääntää uusia ideoita, kun on joku, jota kiinnostaa. Siispä jos teille tulee jotain mitään ikinäkään mieleen, rustatkaa tonne boksiin niin tiedän, että joku täällä edes on lukemassa! Ja tää ei päde vaan tähän postaukseen, sillä vuorovaikutus kommenttiboksissa on mun mielestä se idea, blogien suola.

♥:Emmi