EI KOSKAAN PAIKALLAAN

Oon tainnut jo muutamalla sanalla mainita tästä tunteesta, mikä mua ehkä pikkusen jopa kaivelee täällä päässä. Siitä, kuinka oon väsynyt aloittamaan aina alusta ja etsimään uudet ystävät. Vanhat pysyy, vaikka oot uudessa paikassa, mutta ethän sä koskaan täysin yksin halua olla. Uuden rakentaminen tuntuu aina yhtä haastavalta.

Mulla Pariisiin lähtö vuosi sitten oli ihan lottovoitto. Olin jo pitkään, liian pitkään odottanut pääseväni pois Porista vähän pitemmäksi aikaa ja vihdoin koitti siihen mahdollisuus. Otin kesästä kaiken irti ja rakastuin totaalisesti uuteen ympäristöön. Paluukaan ei oikeastaan ollut vaikea, vaikka sen jälkeen kokoajan takaraivossa oli kaipuu Pariisiin. Ympärillä oli niin paljon ihania ihmisiä ja kokoajan oli paljon tehtävää ja niin pysyi mulla mieli virkeenä ja hyvä fiilis yllä.

Oon aina sanonut, että kotiin on kiva palata, mutta en siellä kauaa kyllä viihdy. Se tuli huomattua kevään aikana, kun tein muutaman visiitin uudesta kotikaupungista takaisin lapsuuden maisemiin Poriin. Nautin ihan suunnattomasti siitä, että sain viettää päivän, kaksi tai kolmekin tutuissa maisemissa ja nähdä rakkaita ystäviä, mutta kyllä siihen nopeasti kyllästyi. Uusi koti oli kuitenkin jo alkanut muodostua.

Toista kertaa lähdin rakentamaan uutta alkua Helsinkiin huhtikuussa ja samaten kuin Pariisi, en ollut pitkään aikaan tuntenut oloani niin kotoisaksi ja hyväksi jossain tutussa, mutta kuitenkin niin tuntemattomassa paikassa. Helsinki oli mulle jo ennestään niin rakas kaupunki, että sinne muuttaminen tuntui itsestäänselvyydeltä. Uuden aloittaminen ei vieläkään ahdistanut.

Voi olla, että syy miksi musta uuden aloittaminen täällä Ruotsissa ahdistaa entistä enemmän liittyy mun henkilökohtaisiin tällä hetkellä pyöriviin juttuihin, mutta tavallaan uskon sen olevan myös väsymystä. Kuinka moni oikeesti jaksaa aloittaa kaiken alusta kolmesti vuoden sisällä? Tuntuu vaan, että mikään ei oo pysyvää. Toisaalta sekin on vaan tätä nuoruutta ja pitäs osata ottaa kaikki irti. Pian sitä jäädäänkin jo tiettyyn paikkaan ihan vaan paikalleen ja pysytään siellä. Sillon ei sitten ihan tosta vaan lähdetäkään uusiin paikkoihin ja seikkailuihin.

Nyt mulla on kolme viikkoa Ruotsin aikaa takana ja alan pikkuhiljaa kotiutua. Viime viikko oli jo aika hyvä ja päästiin kunnolla fiilistelemään Göteborgia! Eilen mulla alkoikin pakkausoperaatio muuton ja Suomen reissun takia ja tänään pitäis illalla saada kaikki ihan valmiiksi pakattua. Nyt fiilis on hyvä, eikä pelkästään sen takia, että lähden käymään Suomessa vaan myös siksi, että jotenkin kaikki alkaa täälläkin natsaamaan.

♥:Emmi

PS. Q&A-postaukseen saa edelleen lähettää kysymyksiä!!