Olin tullut perjantaina Turkuun viikonlopuksi ja nimenomaan Pariisin au pair-kaveria kattomaan. Kello oli varmaan puolen yön pintaan ja oltiin lähetty tyttöjen kanssa ulos, kun sain ihan hirveitä uutisia. Ensin kuulin, että Stade de Francen lähellä oli räjäytetty pommeja. Mulla syttyi ihan heti lamppu, sillä pari tuntia aiemmin olin Snapchatista nähnyt kaverin snäppejä Ranskan ja Saksan välisestä futispelistä, juuri kyseiseltä stadionilta. Voitte vaan kuvitella, että siinä tilassa on ihan hirveetä yrittää reagoida mihinkään järkevästi. Aloin pistää muutamille kavereille viestiä, että onhan he ihan kunnossa ja samalla Facebookista alkoi sadella "turvassa"-ilmoituksia. Olin samalla niin helpottunut, mutta kuitenkin niin paniikissa.
Lauantaina herätessäni toivoin, että koko juttu olis vaan ollut pahaa unta tai vitsi, mutta koko juttu olikin valitettavan totta. Koko eilisen päivän oltiin Merin kanssa ihan vaisuja, surullisia ja niin toivottomia. Saatoin tuijottaa seinää pitkään tekemättä mitään ja vaan ihmetellä ja miettiä, miten tätä kaikkea voi tapahtua. Kaverit pitää mua hulluna, kun sanon että olisin paljon mieluummin tällä hetkellä Pariisissa. Se on kuitenkin mun toinen koti. Mulla on ihan mielettömän avuton olo ja haluaisin olla myötäelämässä tätä pariisilaisten kanssa. Asiaa on varmaan mahdoton ymmärtää, mutta tältä musta tuntuu.
Mietityttää vaan, miten kaikki tämä on mahollista. Miten tän kaiken annetaan tapahtua? Ranskan valmiustila on ollut nostettuna jo ennen perjantain iskuja, mutta silti uhrien ja loukkaantuneiden lukumäärä on niin korkea. Silti toisaalta ei näin odottamattomiin paikkoihin tehtyjä iskuja ihan helpolla arvaa tai ennakoi. Mä en oikeestaan edes löydä sanoja, vaikka osasin toisaalta odottaa, että Pariisi jossain vaiheessa on suuren iskun kohteena. Silti se tuntuu niin hirveeltä. Kadut, joita pitkin oon kävellyt ja paikat, jossa oon ollut. Ne paikat, jotka tuntuu omalta. Jotkut on täällä blogissa ja muutenkin kysyneet, eikö Pariisissa asuminen pelottanut ja eilenkin palasin miettimään samaa asiaa. Mua pelottaa Suomessa aina pimeällä ja vähänkin arveluttavissa hetkissä. Pariisissa en oikeestaan koskaan pelännyt. En osaa nimetä tälle syytä, mutta Meri sanoi ihan samaa. Ja kaikesta tästä, iskuista huolimatta oon varma, että Pariisiin tuun palaamaan eikä mua pelota. Nous n'avons pas peur.
Mietittiin, että oltas luultavasti oltu Canal St. Martinilla, lähellä konserttihallia ja katuammuskeluita viettämässä iltaa, jos Pariissa vielä molemmat oltais oltu. Samalla tavalla juuri tän takia pelästyin kavereiden ja Ranskan vanhempien puolesta, kun tajusin että onhan perjantai-ilta. Joku onni ja kohtalo siinä on, että mun tuntemista henkilöistä yksikään ei ole menehtynyt, mutta silti liian paljon viattomia siviileitä on joutunut menettämään henkensä terroristien vihan takia. Tous les victims qui sont morts dans les terribles attentes à Paris, reposez en paix ♥
J'étais très choquée quand j'ai entendu qu'il y a des attentes terroristiques à Paris. J'etais chez ma pote à Turku et nous sommes allées dans une boîte de nuit quand une amie m'a envoyé un texto qu'il y a un massacre à Paris. Je me suis inquietée pour mes amis et les gens qui vit à Paris. Après j'ai entendu que tous les gens que je connais sont en sécurité et c'était un vrai soulangement. Malgré tout, tout ça c'est vraiment horrible et je ne peux pas comprendre comment quelqu'un peut faire des choses comme ça... Je voudrais vraiment être à Paris maintenant pour pouvoir aider les gens et vivre les horribles temps aves les parisiens. Liberté, égalité, fraternité. Paris, La France et tout le monde n'a pas peur ♥
I was pretty much shocked when I heard about the attacks in Paris. I was visiting my friend in Turku and we were at a night club when an other friend of me sent me a text that there has been a massacre in Paris. I was so damn worried about my friends but later heard that everyone of them is safe. I was so relieved. All in all this really is so dam horrible and I cant understand how anyone can do something like this. I would really like to be in Paris right now to help the people out there in danger and and live these horrible times alongside Parisians. We are not afraid.
