keskiviikko 4. syyskuuta 2013

IT WON'T BE EASY, BUT I BET IT'S WORTH IT

Heippa ja anteeks postauksen myöhäinen ajankohta, mulla on ollut aika kiirus päivä ja saliltakin tulin vasta tunti sitten kotiin. Multa on paljon kyselty mun reenauksen alkutaipaleesta ja muusta tälläsestä, joten ajattelin tulla vähän rustailemaan teille tarinoita siitä, mistä kaikki lähti käyntiin ja miten oon päätyny sinne, missä mä nyt oon.


Muistan sen yhden lauantain, se oli helmikuun ensimmäinen lauantai ja mun porukat oli reissussa Unkarissa, ja mä olin mun Vaarin kanssa kotona. Illalla menin sitte salille, olihan mulla se luistelun kautta saatu salikortti. Muistan ku sillon juoksin matolla, ja ajattelin mun elämää, sen kaikkia huonoja ja hyviäkin juttuja. Juoksin ihan sairaan lujaa ja vaan yhtäkkiä päätin mielessäni, että "nyt se alkaa, nyt ne kilot lähtee" ja juoksin vaan kovempaa. Tästä päätöksestä saisin kyllä kiittää yhtä vihaamaani ihmistä, mutta en rupee häntä täällä mainitsemaan.

Seuraavana päivänä tekstailin Jarkolle Unkariin, ja kysyin että miten sitä proteiinismoothieta sitten tehdään. Jarkko anto mulle jonkunmoisen ohjeen ja kyllä mä siitä sain jonkun smoothien aikaan! Samalla päätin, että nyt loppuu se herkkujen syöminen ja siinä vaiheessa mulla olikin suunnitelmissa vaan pudottaa painoa ja päästä eroon pahimmista läskeistä. 

Pikkuhiljaa salilla käymisestä alko tulemaan tapa, ja mut saatto löytää sieltä neljästä kuuteen kertaan viikossa. Tein salilla vähän "hömppää" ja kävin ryhmäliikuntatunneilla. Tunneilla viihdyin ekat pari kuukautta ja sitten siitä salista alkoi kehkeytyä se oma juttu.

Herkuista luopuminen ei ollu mulle oikeastaan vaikeeta, olin päättänyt että niitä en syö ja päätöksessäni pysyin. Tässä kohtaa oon todella onnellinen mun päättäväisyydestä. Paino oli mulla alussa 77 kiloa ja siitä lähdettiin pudottamaan. Nyt vaaka näyttää 63 kiloa, mietiskelen tässä että miten vähän se olisi jos en olisi kehittänyt tilalle lihasmassaa :-D 


No, mun elämässä on kyllä tapahtunut tosi paljon muutoksia. Syömisessä nyt lähinnä eniten. Ennen saatoin paukuttaa päivässä pussillisen vaaleeta leipää, suklaata vaikka levyllisen, kouluruokaa lautasella oli oikee hevosmiehen annos ja sitten kaikki muut ruuat siihen päälle, vaikka ei olis edes ollut nälkä. Nykyään syön säännöllisesti, ja olen todella ylpeä että oon sen oikeesti saavuttanut. Mulle on selkeetä millon syön ja minkä kokoisia aterioita syön, ettei painoa lähe kertymään lisää. Ennen elämä ilman herkkuja olis tuntunut mahdottomalta, mut nyt mä pärjään ihan hyvin ilman.

Tietenkin tähän on pakko vielä lisätä, että mun elämä on muuttunut myös tietenkin siltä osin, että nyt vietän paljon aikaa salilla eikä mulla oo mitään tiettyä aikaa millon sinne mennä. Kukaan ei oo määräämässä mua menemään sinne. Mun on pitäny siis saada siinäkin asiassa päättäväisyyttä, että sinne salillehan mennään! Huonoinakin päivinä se saattaa olla se treeni mikä sun päiväs muuttaa hyväksi.


Mä reenaan punttia kuus kertaa viikossa kolmijakoisella ohjelmalla. Lempilihasryhmä treenata on varmaan selkä, ja muut tulee sitte perästä samalla viivalla. Lemppariliikkeitä varmaan kulmasoutu ja muista lihasryhmistä pudotussarjat, jalkaprässi, takaolkapäät taljassa ja ristikkäistalja! Puntti on mulle aina se "kiva treeni", ja oon aina ihan kikseissä ja fiilingeissä puntilla, ellei nyt oo ihan ylitsepääsemättömän huono päivä.

Toine osa treenaamisesta on sitte se aerobinen. Nyt kun koulu on taas alkanut, niin en yleensä mee arkisin lenkille, koska ei siinä toisaalta oo niin järkeä jos sä oot nukkunut yöllä vähän ja heräät aamulla väsyneenä lenkille. Mielummin sitten menee lenkille päivällä tai jos punttia harrastaa niin tekee aerobista sen yhteydessä. Aerobinen on mulle yleensä tuskaa, mut pitkät kävelylenkit ja mäkijuoksut on kyllä mun lemppareita! Aerobistakaan ei kannata reenata mitään överimääriä, tulee muuten ihan liian raskaaksi ja päivällä vaan väsyttää...


Alussa mua ehkä motivoi se, et mut hyväksyttäs paremmin jos mä olisin vähän laihempi. Motivaation aiheet tietenkin muuttuu ja uudeksi motivaation lähteeksi alko muovautua se unelmakroppa. Se, että joskus mullakin olis kivenkova sixpack tai nätit olkapäät ja hauikset, isot reidet ja kunnon pohkeet ja magee selkä! Mun unelmakroppa on just sellanen hoikka mutta lihaksikas, sellanen et jos mua kattoo ni näkee että mä reenaan. Nyt sitte pikkuhiljaa on alkanu sellanen lavakipinä tulemaan esiin, ja pitääkin kattella jos mua lavoilla joskus nähtäis ;)

Tässä oli nyt tällästä pientä kertausta mun "fitness journeysta". Pistäkääpä kommenttia, että saitteko vastauksia teidän kysymyksiin, tai oliko muuten odotukset täyttävä postaus. Mä painun nyt nukkumaan! Huomenna kympin aamu, että mä oon onnelline 8)

♥: Emmi

4 kommenttia:

  1. Anonyymi5.9.13

    Sun blogist saa mahtavii vinkkei :) oot mahtava! jatka samaa mallii vaa!! :):)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi7.9.13

    Vau! Oon alkanu jokiaika sitte käymään salil ja motivoit mua ihan hirveen paljo! Kiitti!!! :)) voisiks laittaa viel jonku before-after -kuvan? :)

    VastaaPoista
  3. Jeee mahtava kuulla! :)) en kyllä haluis sellasta laittaa :(

    VastaaPoista