Mun on pakko Helsingissä ollessa aina hakea erilainen kahvi Starbucksista. Tällä kertaa otin tall-kokosen cappuccinon sokerittomalla kinuskisiirapilla rasvattomaan maitoon ;-)
Tällä kertaa testasin myös Kampin 5. kerroksessa sijaitsevan Johto Cafén salaatin, kun monet bloggaajat on niitä kehuneet. Vanhaa kunnon Steineriä tää ei voita, mutta nälkä lähti! Mun salaatissa oli barbequekanaa, vesimelonia, kasviksia ja herkkusieniä.
Viimeisestä kuvasta selviääkin varmaan viimeistään syy mun lauantaiseen Helsingin vierailuun. Käväisin siis Allianssin nuorisovaihdon järkkäämässä lähtijävalmennuksessa (15 päivää lähtöön, iiks!) ja mulla ainakin oli mukava nelituntinen, vaikka porukka koostukin melkeen kokonaan vapaaehtoistyöläisistä tai work experience-ohjelmaan lähtijöistä. Meitä au paireja oli paikalla vaan mun muistaakseni neljä. Minä, yksi Italiaan, yksi Kiinaan ja yksi Nykiin lähtevä. Hyvää infoa tuli kuitenkin ja oli mahtava olla päivässä mukana!
Mutta sählä mikä sählä, oli sitten niin lähellä etten myöhästynyt paikanpäältä. Lähdin mielestäni hyvissä ajoissa varttia yli kahdentoista keskustasta kohti Pasilassa yhdeltä alkavaa valmentautumista. Ostin lipun ja istuin junaan. Juorusin Annan kanssa vartin puhelimessa, paikallaan olevassa junassa ihmetellen että miksiköhän se ei vielä lähde. Lopetin puhelun ja kysyin eräältä naiselta, että koskakohan tämä lähtee. 12:41 oli vastaus. Ja aiempi juna lähti just. Siinä sitten meinasi päästä pari ärräpäätä, mutta sinnikkäästi istuin hiljaa ja toivoin ehtiväni. Pasilan päässä olin joskus 12:47 ja sain vielä hyvän idean hakea Punnarista evästä. Mikä järki siinä vaiheessa, kun sulla ei oo hajua vielä missä päin Pasilaa se paikka on? Osote karttaan ja jalat alle. Sinkoilin paikasta toiseen ja lopulta olin perillä, kello oli jotain luokkaa 12:58. Ehdin kuin ehdinkin.
Paluumatka Onnibussilla kohti kotia olikin sitten suoraan sanoen yksi helvetti. Päästin erään naisen istumaan naama kohti menosuuntaa ja menin itse istumaan selkäpäin vastapäätä kahta nuorta naishenkilöä. No nämä naiset pitivät ensimmäiset 45 minuuttia hikisiä varpaitaan mun penkillä. Siinä kohtaa kun toinen näistä iski jalat pöydälle, nappasin kuulokkeet korvilta ja aloin aukoa naamaani siinä. Eiköhän ne jalat voi pitää ihan siellä omalla puolella, mua ei kiinnosta että te tungette haisevia varpaitanne mun naamaan. Nämä naikkoset oli mua valehtelematta 3-5 vuotta vanhempia ja ihan oikeasti käyttäytyivät kuin pienet kakarat! No, nostivatpa jalkansa pois mun nokkani edestä ja Forssan kohdalla nainen, jolle paikkani annoin poistui bussin kyydistä ja pääsin alkuperäiselle paikalleni. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta että maailmassa voi olla kummallista porukkaa...
Miten voikin niin paljon tapahtua yhden päivän aikana, välillä sitä itsekin ihmettelee ;-D
♥:Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti