OIKEESTI TÖISSÄ

Nyt kun on kaks viikkoa töitä takana (siis oikeesti vai?!) niin aattelin ehkä vähän valaista teitä lähinnä työnkuvasta ja ylipäätään mun fiiliksistä töiden suhteen. Niin hullua, että kaks ekaa päivää olin ihan romuna ja totesin, etten tuu oikeesti millään kestämään elokuun puoleen väliin saakka, mutta nyt kaks viikkoa tuolla olleena fiilis on kyllä jo ihan eri! Onhan se edelleen raskasta ja niitä huonoja päiviä tulee kyllä, mutta onhan toi jo paljon kivempaa kuin alussa!

Työskentelen siis hotellissa ja pääosin siivoilen huoneita, mitä nyt muutaman kerran oon joutunut käytäviä siivoomaan ja muut suomalaiset on päässyt jopa konferenssitiloihin ja niiden siivouksen pariin. Niinkun varmaan osaatte kuvitella, työnkuva on aika yksitoikkoinen ja huoneesta toiseen edetään samalla kaavalla. Plussaa, että meillä kaikkien kerroksien huoneet on yleensä jollain tapaa erilaisia ja samassa kerroksessakin saattaa olla vähän erityyppisiä huoneita! ;-)

Mun aikataulun mukaan teen joka viikko 4-5 päivää töitä ja näin ollen saan siis viikoittain viettää kahdesta kolmeen vapaapäivää. Arkisin mulla on pääosin duunia kasista neljään, tosin heinäkuussa alkaa 8-15:30 vuorot, jolloin oon aina aamusta pari ekaa tuntia aamupalalla. Vähänkö kivaa!

Viikonloppuisin hotellilla on yleensä tosi kiire, mutta mun työvuorot alkaa siinä 9-10 maissa ja päättyy sitten 15-16 aikoihin. Noita lyhyempiä päiviä kyllä aina oikeen odottaa ja niiden voimalla jaksaa kyllä sitten pitemmätkin putket noita kasista neljään vuoroja. Onneks mulla jatkuu samaan malliin koko kesän eikä taida olla yhtäkään viikkoa, jolloin mulla olis kaikki vuorot pitkiä!

Yks ihan hullun ihana asia on myös työpaikkaruokailu ja ollaan kyllä Suomityttöjen kanssa hypetetty sitä ihan hullun lailla. Meikävegaani saa aina omat "lisäsafkat" ja tänäänkin keittiöpuolen vastaava tuli mulle ihan kiukkusena, että miks en oo huudellut omien sapuskojeni perään vaan tyytynyt hiljaa vaan siihen mitä oon löytänyt :-D "Var är min mat?!!" pitää kuulemma aina alkaa huutaa, jos ruokaa ei löydy. Onko oikeesti ihanampaa?

Oon saanut myös tutustua ihaniin, erilaisen taustan omaaviin henkilöihin jo nyt kahden viikon aikana. Mun lempparityyppi suomalaisten lisäksi on ehdottomasti nuorehko musliminainen, joka aina hyppii ilosta kun nähdään ja tulee piristämään mua välillä kesken työpäivän. Niin huipputyyppi!

Näiden mietteiden kera on kiva alottaa taas huomenna uus työviikko. Kuus vuoroa ennen Suomea, ai että mä odotan ♥ Oon suunnitellut ihan liikaa kaikkea kivaa ja koitankin kolmen päivän aikan ehtiä nähdä niin montaa ihmistä, kun vaan mahis on. Nyt kuitenkin unille, että jaksaa huomenna kahdeksan tunnin vuoron. God natt! ;-)

♥:Emmi

TÖITÄ NORDJOBBIN KAUTTA?

Niinkuin varmaan osaattekin aavistaa Iidan tekemän vieraskirjoituksen tai mun kesätöitä koskevan videon perusteella, sain tietää Nordjobbista nimenomaan Iidan kautta. Jollain tapaa kesä hikisessä ruokakaupassa Porissa ei mua taaskaan hirveesti inspannut ja oikeastaan ainoa kesätyöhakemus, johon kunnolla panostin oli Nordjobb. Hakemuksen tekeminenkin on huomattavasti mielekkäämpää kuin se, että lähettäisit miljoonaan eri paikkaan hakemuksia Suomessa toivoen parasta. Jos nyt tänä vuonna tärppäis, mutta ei. Jotenkin se vaan on suhteitta niin pirun vaikeaa täälläpäin.

Koitan nyt summa summarum kertoa teille vähän hakemisesta Nordjobbin kautta, vaikka siitä on jo kohta puolisen vuotta kun tietoni heille menemään. Ihan ekaks teidän pitää mennä Nordjobbin nettisivuille. Pääsette luultavasti ihan suomen kieliselle sivulle ja löydätte helposti tien heti etusivulla hakemuksen tekemiseen. Mä tein hakemuksen ruotsiksi, mutta jos jotain muita pohjoismaalaisia kieliä taitaa, pystyy sen hakemuksen mun muistaakseni tekemään myös eri kielellä.

Huomaatte hakemusta tehdessänne kuinka ihanan mekaaninen nettihakemus se onkaan. Ei mitään vaikeita Wordilla väännettyjä ansioluetteloita vaan rasti ruutuun tyylillä ja kauniita selityksiä päälle. Hakemussivun saa myös suomeksi, mutta ruotsin taitoa meiltä kyllä vaaditaan, sillä itsestä pitää tehdä "motivaatiokirje". Vaikka saattaa kuulostaa pahalta joillekin kirjoittaa 500-600 sanaa tekstiä ruotsiksi, ei se loppupeleissä ole niin haastava homma. Ainakin näin Nordjobbin kautta töitä saaneena voin sanoa, että kyllä hakemukseen panostaminen kannatti!

Mun vinkkinä on, että hakemuksen teon jälkeen kannattaa pysyä aktiivisena. Kannattaa selailla Nordjobbin sivuilta "Sverige söker just nu"-sivuja ynnä muita ja pistää s-postia suoraan maakohtaisiin toimistoihin. Ei huolta, sun ei tarvitse osata tanskaa tai islantia, voit pistää heille postia ruotsiksi ja mun käsitykseni mukaan myös enkun käyttäminen on ihan ok!

Itse sain työpaikkani juurikin aktiivisuuden kautta, sillä koko alkuvuoden laitoin ahkerasti viestiä Ruotsin toimistoon ja sitä kautta sitten tärppäsi ja kutsu Göteborgiin kävi. Vaikka työt tuskin on mitään glamouria, tulee siitä varmasti unohtumaton kesä!

Mikäli teillä on vielä lisäkysymyksiä, niin autan erittäin mielelläni parhaani mukaan! Kesällä olen tietysti jonnin verran viisaampi ja kirjoittelen sitten paremmalla kokemuksella teille sekä töistä että fiiliksistä.

♥:Emmi

VIERASKIRJOITUS: KESÄ ISLANNISSA

Kelloni soi varttia vaille seitsemän. Työpäiväni alkuun on tasan viisitoista minuuttia. Harjaan hampaat, puen päälleni työvaatteet ja kävelen kahvilalle. Kuten aina, olen nytkin viisi minuuttia etuajassa: työmatkani ei todella ole kuin sata metriä. Aamuvuoroihin herääminen on inhottavaa, mutta huomattuani, ettei valmistautumiseen tarvitse kuin muutaman minuutin, siitä on tullut siedettävämpää. Vuoron hyvä puoli on se, että se myös loppuu aikaisin, sillä tarkoituksenamme on lähteä töiden jälkeen ratsastamaan työpaikkamme hevosilla ja rentoutumaan kuumaan lähteeseen. Vaikka herätys on ollut aikainen, istun iltamyöhään juomassa työkavereideni kanssa kaakaota kahvilan terassilla - aurinko kyllä paistaa läpi vuorokauden, mutta villapaita tulee silti tarpeeseen.

Päätin hakea kesätöitä Nordjobbin kautta viime vuoden tammikuussa. Olin kyllästynyt kotikaupunkini epätoivoiseen kesätyötilanteeseen ja paloin halusta viettää muutaman kuukauden ulkomailla. Minulla ei ollut juuri minkäänlaista työkokemusta, joten ainoa mahdollisuuteni on olettaa, että kirjoitin todella vakuuttavan hakemuksen. En ollut koskaan ollut äärimmäisen hyvä ruotsissa, mutta ilokseni Nordjobbia ei kiinnostanut, kuinka täydellisesti käsittelisin verbien partisiippimuotoja, vaan koulutöistä poiketen ainoa tehtäväni oli osoittaa olevani hyvä tyyppi ja tulla kirjoitusvirheineni mahdollisimman ymmärretyksi. Vuosittain vain noin viidesosa suomalaisista hakijoista saa paikan, ja kuuluakseni vähemmistöön korostin tekeväni mielelläni mitä tahansa töitä aivan missä tahansa.

Kaksi kuukautta hakemuksen jättämisestä sain sähköpostin, jossa minulle tarjottiin kolmeksi kuukaudeksi töitä pohjoisislantilaisesta majatalosta. Otin paikan innoissani vastaan, mutta minun ja vuoristoisen lammasmaiseman välillä oli vielä muutama käytännön asia odottamassa hoitamistaan. Työnantajaani oli todella vaikea saada yhteyttä, joten Nordjobbilta saamani apu oli korvaamatonta. Saadakseni palkkaa, tarvitsin islantilaisen pankkitilin, ja saadakseni pankkitilin, tarvitsin islantilaisen henkilötunnuksen, jonka saamisen eteen minun ei Nordjobbin ansiosta tarvinnut tehdä mitään. 

Työpaikkani oli niin islantilainen kuin suinkin mahdollista. Työpaikkani sijaitsi laaksossa, jossa asui kolme ihmistä - työnantajani. Bussi pysähtyi kahdeksan kilometrin päässä kerran päivässä, ja lähimmät naapurit löytyivät neljänkymmenen kilometrin päästä. Kahdenkymmentä työntekijää kattavassa kommuunissammekaan ei kuitenkaan ehtinyt pelätä erakoitumista, sillä turistien keskuudessa kahvila-majatalomme oli äärimmäisen suosittu, ja päivän aikana asiakkaita kävi satoja.

Työpäiväni olivat parhaimmillaan kaksitoistatuntisia, ja niiden raskautta lisäsi työn fyysisyys: olimme vastuussa niin kahvilan siisteydestä kuin asiakkaidemme viihtyvyydestäkin. Järjestely oli kuitenkin toimiva, sillä mitäpä muutakaan keskellä ei-mitään olisi tehnyt kuin tienannut rahaa. Töitä tehtiin kymmenen päivän putkissa, joiden jälkeen saimme vaihtelevasti 2-5 päivää vapaata. Lomat kulutin koluamalla mahdollisimman kattavasti saaren pohjois- ja itäosat joskus paikalliselta työkaverilta lainatulla autolla, joskus paikallisia tapoja kunnioittaen eli työkavereiden kanssa liftaten. 

Eniten Islannissa kaipaan vapautta ja vaivatonta suhtautumista asioihin. Ajoimme usein puoli tuntia päästäksemme uimaan tai syömään jäätelöä töiden jälkeen - oli pakko, jos halusi tehdä jotain töiden jälkeen! Vähemmän kaipaamiini asioihin lukeutuu paikallinen hintataso, vaikka sainkin työpaikaltani ilmaisen majoituksen ja ruuan. Myös islantilaisten pankkien kanssa toimiminen oli uskomattoman epäkäytännöllistä, ja yrittäessäni esimerkiksi siirtää rahojani Suomeen kesän jälkeen, minulta kysyttiin, miksen voisi nostaa kolmentuhannen euron tienestejäni pankkiautomaatista. 

Jokainen Nordjobb on erilainen, mutta omaa kokemustani en voi suositella kaikille. Jos haluaa helppoa elämää ja rusketusta, pettyy päätyessään erakoksi lampaiden keskelle paikkaan, jossa hellepäivä tarkoittaa kuuttatoista astetta ja vain pientä puhuria, joka suomessa tosin tulkittaisiin hätätilan vaativaksi myrskyksi. Myös rikastumaan pyrkivien kannattaa suhtautua Nordjobbiin varauksella: itse sain kesästä kiitettävästi rahaa säästöön, mutta se johtui täysin siitä, etten juuri maksanut elämisestäni. Tukholmalaisessa yksiössä asuessa tilanne olisi voinut olla aivan toinen.

(Postauksen kuvat (c) Iida Virtanen)

PALJASTUKSIA

No niimpä niin, kesällä odottaa taas jännät kuviot... Katsokaa videolta, mitä on tapahtumassa!

♥:Emmi