sunnuntai 30. marraskuuta 2014

LÄHEISEN SUUSTA | PART 1

Bongasin joskus Vilma Peltosen blogista postauksen, jossa läheinen oli vastannut vähän syvällisempiin kysymyksiin Vilmasta. Päätin pistää kysymykset talteen, sillä ne oli ihan huippuja ja toteuttaa myöhemmin saman itse. Lisäsin joukkoon vielä yhden kysymyksen ja tässä tuleekin ensimmäinen osa. Toisessa osassa saatte kuulla sitten eri vastaajan vastaukset samoihin kysymyksiin!
Millainen olen suuttuessani? 
- Jos Emmi suuttuu vähän: kilahtaa 
- Jos Emmi suuttuu vähän enemmän: ei jaksa oma-aloitteisesti hieroa sovintoa 
- Jos Emmi suuttuu paljon: esiintyy pitkävihaisuutta  

Mitä arvostat eniten minussa?
- Ainakin mulle asiat sanotaan aika suoraan ilman turhaa kiertelyä ja kaartelua. Arvostan Emmissä myös tyyliä, jolla asiat hoidetaan. Ne hoidetaan heti, varmasti ja mikään ei jää viimetippaan.


Mikä luonteenpiirteeni on kaikista ärsyttävin?
- No se kilahtelu! Joskus oman pään pitäminen ärsyttää, mutta elämässä se on tietenkin tärkeää.

Mitä moni ei tiedä minusta?
- Mopoauto meinaa hajota liitoksistaan, koska sen takakontti on tupaten täynnä Pepe Make pulloja :-D

Mitä haluaisit sanoa minulle? 
- Jaksaa jaksaa, painaa painaa, elämä on lainaa, maanantain oot vainaa!!
 
Kerro joku hauska yhteinen muistomme?
- Erään kerran kaupassa ollessamme halusin kertoa Emmille, että mitä kromosomeille tapahtuu meioosissa, joten päädyttiin kuvaamaan siitä video erilaisten rekvisiittojen, esim. muovimuki- ja jätesäkkipaketin kanssa.
Tällaista tällä kertaa, mitäs mieltä olitte täntyyppisestä postauksesta?
Rentouttavaa sunnuntaita, mä lähden kenkäostoksille!
♥:Emmi

perjantai 28. marraskuuta 2014

OUTFIT | LAST PICS FROM TALLINN

Mulla kävi mielessä, että oon varmaan ollut entisessä elämässäni latino. Kaikki latinomusa saa mussa vaan sellaset vibat aikaan, sen tyyppinen ruoka vaan natsaa ja muutenkin, ai että.

Mulle kävi joskus niin, että moppessa oli varotusvalo palanut kaks päivää ja ihmettelin vaan, että jaahas varmaan yhtä turha valo, kuin se mikä ilmottaa käkkärin olevan päällä. Sitte parin päivän jälkeen se riisikulho hyyty tien varteen ja mulla vissiin oli laturinhihna katkennut... Sanon vaan, että pakkasessa oli kiva körötellä puolalasti.

Nyt kun päästiin aiheeseen autot ja liikenne niin pakko mainita, että mä olen liikenteessä just se kuski joka päästää suustaan kaikenmaailman kirosanat, jos a. henkilö ei vilkuta b. on sunnuntaiajelulla tai c. ajelee muuten aivan päin honkia. Ja mä sitten ajan täydellisesti? No en, mutta sentään vilkutan ja osaan erottaa jarrun ja kaasun.
 Liikenneasioista vielä... Uskokaa tai älkää oon ajanut mopoautolla kolme kolaria. Yhtäkään en toisen auton kanssa, mutta mm. betonikasa ja aita on ottanu osumaa ja ojan pohjat on tullu tutuiksi. Sokoksen parkkipaikalla on kanssa tullu töytästyä tolppaa, mutta siitä tuli vaan pari naarmua ;) Nykyään oon ihan kelpo kuski, noi kolarit oli lähinnä ekan ajovuoden juttuja.

Mä oon muuten ehdottomasti aamuihminen. Herään mieluummin aamulla aikasin ja hoidan kaikki hommat pois alta, illala mulla ei vaan ajatus kulje. Tai no ok, saatan saada postauksen tekstin ja kuvien muokkauksen illalla hoidettua, mutta esim. kouluhommat on pakko tehdä ennen iltakaheksaa. Edes kahvin voimalla bilsan lukeminen kasin jälkeen ei onnistunut, vaan oli pakko päästä rauhottumaan!

Mä oon ollut tosi paha kynsiensyöjä, mutta jossain vaiheessa siihen vaan tuli stoppi. Tajusin, kuinka kivalta lakatut kynnet näyttää ja nykyään syön kynsiä vaan poikkeustapauksissa, esim. jos kynsi lohkee vähän eikä oo viilaa tai saksia lähellä. Joo tiedän, paha tapa. Kuitenkin ainakin pienempi paha, kuin se että söisin kynsiäni jatkuvasti.

Mä en oo ikinä kuulunut siihen porukkaan, joka päivästä toiseen jaksaa valittaa kouluruuasta. Ok, saatan joskus sanoa, että "ompa nää keiton perunat raakoja" ja silti syön mukisematta. Kouluruoka on oikeasti hyvää ja se panostus, mitä keittäjät näkee siihen päivätolkulla on oikeesti arvostettava asia. Mua vaan niin säälittäis olla keittäjä ja nähdä joka päivä, kuinka oppilas toisensa jälkeen heittää ruokaa menemään. Niitten työ menee ihan hukkaan!
 Sen lisäksi, että oon aamuihminen oon myös mielestäni tosi aikaansaava. Mulla on joku aikapommi päässä, joka tikittää vaan kovempaa ja kovempaa, jos tiedän että olis paljon asioita tehtävänä. Esim. postauksen teko. Oon suunnitellut julkaisevani tän tekstin perjantaina 28. päivä, mutta torstai-iltana lähemmäs puoltayötä tekstikenttä ammottaa tyhjyyttään. Mutta koska oon suunnitellut postauksen tekeväni, kirjoitan sen vaikka vähän jo väsyttääkin. Sama pätee kouluhommissa: oon suunnitellut lukevani tänään vaikka 10 kappaletta uskontoa niin mä sen teen. Enkä vitkottele.

Vähän vielä näitä liikennejuttuja. Muistan, kun olin pieni ja ihmettelin miks äiti jättää auton aina niin kauas keskustasta. No mun nuuka mamini ei halunnut maksaa parkkimaksuja ja meidän motto olikin "jätän vaikka vesitornille, kunhan ei tarvii maksaa". Nyt kun itellä on menopeli niin oon ihan samanlainen, vaikken alussa voinutkaan sitä kuvitella: parkkeeraan aina ilmaiselle paikalle ja parasta on tulla keskustaan kello kuuden jälkeen, kun parkkimaksuja ei enää tarvii maksaa ;)

Mä oon myös tosi kaavoihini kangistunut. En tiedä mitä teen elämälläni, kun mulla on tässä jaksossa kaks kahentoista ja kaks kympin aamua. En voi toteuttaa enää tyypillisiä aamurutiinejani samalla kaavalla ja se on jotenkin musertavaa :-D Mulla käy myös usein niin, että jumitun moneksi kuukaudeksi syömään samaa aamupalaa ja mikä tahansa muu aamupala aiheuttaa vaan pahan olon. Mun täytyy siis säännöllisin väliajoin aina vaihdella aamupalaa vaikka väkisin, eihän tässä muuten mitään järkeä oo...

Ja miten nää kuvat liittyy näihin faktoihin? No ei mitenkään, mutta nää kuvat oli musta kivoja niin halusin nää jakaa - vaikka sitten faktojen kera. Asusta pikaseen: tää on mun lemppariasu pitkään aikaan. Kengät on New Yorkerista, housut Bershkasta, farkkupaita ja pipo hooämmän ja takki on Cropptownista. Mun mielestä noi kuteet mätsää tosi hyvin yhteen, tätä asua pitääkin käyttää useemmin!

Pysykääpäs kuulolla, viikonlopun aikana tulee aika jännää postausta!
♥:Emmi

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

MOCKINGJAY


Lauantaina olin tosiaan ihan parhaassa seurassa tsekkaamassa uusimman Nälkäpelin. Mulla on ollut puhelimessa tähän h-hetkeen laskuri siitä asti, kun Vihan Liekit olin kattomassa - voitte vaan kuvitella, kuinka paljon tätä siis odotin! Halusin kuitenkin mennä vasta lauantaina, että sai herkutella sitten samalla ihan kunnolla ;)

Leffa oli mun mielestä hyvä. Onneks mulla on sen kirjan lukemisesta melkeen puoltoista vuotta, niin en voinut olla kokoajan suuna päänä: "Tää oli kirjassa ihan eri tavalla!", en kuitenkaan muista enää kirjasta mitään pieniä yksityiskohtia. En miettinyt sekuntiakaan, kuinka kauan tää vielä kestää tai mitä kello on. Ainoa huono homma tässä on, että leffa loppui ihan kesken ja mun mielestä vähän samalla tyhmällä tavalla kuin kakkososa. Joo, tiesin kyllä että jos kirjan on lukenut, niin leffa varmasti tuntuu loppuvan liian aikaisin. Mun mielestä vaan kaikki kirjan yllättävimmät tapahtumat jätettiin ihan siihen viimeiseen leffaan. Toisaalta mietin myös, että mitä siihen vikaan osaan saadaan enää mahtumaan? Mun mielestä melkein kaikki olennainen loppua lukuunottamatta saatiin jo ekaan osaan, eli tän leffan jako kahteen osaan on kyllä aika lailla puhdasta rahastusta...

Kuitenkin, kokonaisuudessaan leffa todellakin oli näkemisen arvoinen ja suosittelen ehdottomasti kaikkia teitä suunnistamaan lähimpään elokuvateatteriin ja katsomaan sen ihan valkokankaalta!

♥:Emmi

maanantai 24. marraskuuta 2014

WEEK 47 | THROUGH MY PHONE

MAANANTAI
Päivä alko superhienosti, kun moppesta hajos (taas) yks osa. Tällä kertaa se vipu, mistä takaluukku avataan... Maanantaina oli myös syystalven eka uggipäivä, ihan vaan siks et oon niin laiska. Päivän päätin tiukalla jalkareenillä, joka meni hiton hyvi perille! Oli muuten foam roller kovassa käytössä seuraavina päivinä...
TIISTAI
Samanlainen päivä kuin maanantaikin, mutta päivän lähempänä koeviikkoa. Tiistaita viettelin kiharalla tukalla, jos vaikka se kiva ulkoinen olemus olis nostanut mielialaa ;) Sain myös mantsan alueen käytyä läpi ja keskiviikolle jäi kertaus. Illalla vielä vikat läksyt ja kynsien lakkaus ison teekupin äärellä, tää päivä oli oikeesti tavallisessa arkisuudessaan hyvä.
KESKIVIIKKO
Aamu alkoi kivalla uutisella: mami varas lennot Prahaan! Reissun päälle lähetään tosin vasta huhtikuun puolella, kivasti ylppäreiden jälkeen! Pitkän päivän jälkeen parasta oli pähkinät ja välipalasmoothie, oon hassu, kun aina syötyäni odotan jo seuraavaa ruokaa ;D Ilta meni maantiedon paahtamisessa, väsymys melkein otti yliotteen...
TORSTAI
Koeviikko otti alkaakseen maantiedon kokeella torstaina. Aina koeviikolla oon ihan pummin näköinen, huomatkaa tää torstain look: salaperäisesti pummi. Pipo päässä ja rennot pökät jalassa mut silti en näytä ihan niin pummilta, haha! Rinta-käsitreenissä sain kunnon pumpin haukkareihin ja ojentajiin, sen tunsi kyllä seuraavana päivänä :) note to self: älä täytä treenijuomaa piripintaan, jos laimeen appelsiinimehun juominen ei kiinnosta...
PERJANTAI
Päivä alko muuten hiton hyvin: heitin täyden kahvikupillisen suoraan meikkilaatikon päälle... Oli sitte pientä sehlaamista, kuivattelemista ja siivoamista siihen aamuun... Koulun jälkeen hain vähän safkoja ens viikolle ja viimeisessä kuvassa näkyy mun naama, kun olin 8 tuntia lukenut kokeisiin. Vikat ruotsin muistiinpanolauseet kirjasta jäljennettynä: Är du trött? No hehheh, kirjakin vittuilee mulle.
LAUANTAI
Päivä oli ihanasti täynnä kaikkea muutakin, kuin lukemista! Aamulla äitin synttäreiden johdosta brunssilla, iltapäivällä uusinta Nälkäpeliä katsomassa ja illalla aika-ajot nauhalta. Ehdin kuitenkin lukemaankin, en kyllä enää ymmärrä miten sain tunnit riittämään...
SUNNUNTAI
Lauantain herkuttelujen jälkeen oli kiva palata oman aamupuuron pariin. Mun sunnuntai koostui mm. siitä, että heräsin 7:30 lukemaan kokeisiin, vedin salilla kunnon selkäreenin ja katoin F1-kauden päätöskisan. Mua vaan niin harmittaa Nicon puolesta *itkeväemoji*

Vielä jaksaa, kolme koetta takana ja kolme edessä. Mä painunkin tästä takas ruotsin kirjojen ääreen, kova työ kyllä palkitaan ;)

❤️:Emmi

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

COCONUT CHICKEN

TARVITSET:
n. 300g broilerin fileesuikaleita
puoli pakettia kidneypapuja
puoli purkkia kookosmaitoa
riisiä (mieluiten basmati&thai)
wokkikasviksia     

Vihdoin nää kuvat näkee päivänvaloa! Testailin tätä reseptiä jo jonkin aikaa sitten, mutta en oo millään kaikilta reissupostauksilta sun muilta ajankohtaisuuksilta tätä kerinnyt postailemaan. No, tässä tää kuitenkin tulee:

Mun lempparisafkapostauksia blogeissa on yleensä just nää yksinkertaiset, mutta terveelliset safkat, mitä voi valmistaa itselle vaikka päivälliseks synkkänä syysiltana. Toivottavasti tää mun omasta päästä heittämä kanaruoka on teidän mieleen yhtä paljon, kuin se oli mun mieleen!

Tässä olennaisinta on varmaan ajoitus. Riisit voi heittää kiehumaan suht samaan aikaan kun kanoja alkaa paistaa, sillä kanojen ja wokin valmistuksessa menee melkolailla saman verran aikaa, kuin riisin kiehumisessa. Paistoin ensin siis kanat ja maustoin ne muistaakseni ainakin currylla ja cayennepippurilla. Cayennepippuria laitoin aika paljon, sillä halusin että tää ruoka on melko mausteista ja tykkään siitä voimakkaasta mausta, minkä cayennepippuri tuo. Kun kanat oli kypsiä, kaadoin joukkoon kookosmaidon ja annoin poreilla miedolla lämmöllä sen aikaa, kun kypsensin kasviksia ja papuja pannulla.

Noita papuja ei siis tarvitse keittää, sillä paketin ohjeen mukaan niille riittää kuumennus esim pannulla. Niiden ja wokkikasviksien kypsennys sujuu ihan muutamassa minuutissa. Tän jälkeen kaadoin kookosmaidossa hautuvan kanan kasvisten ja papujen joukkoon, sekoitin ja annoin niiden vielä hetken olla liedellä.

Sitten ei muuta, kun riisit kattilasta lautaselle ja kanawokki päälle! On muuten niin hyvää, että jösses :-D Nää oli niitä perjantai-illan ideoita, kun kauppaan mentäessä pohdein mitä sitä haluaakaan syödä. Meneekö testiin?

Ihanaa sunnuntaita muuten jokaikiselle, mun päivä menee matikan parissa!
♥:Emmi

perjantai 21. marraskuuta 2014

MUN MEIKKIPOHJA

Mä oon aika kova meikkihifistelijä ja meikkaan oikeestaan siks, että se on mun mielestä ihan huisin kivaa. Taidan olla maininnut asiasta jo aiemmin? No, tällä kertaa aattelin kertoa teille vähän, että miten teen mun pohjameikin. Kaksi varoitusta heti alkuun: 1. Jos et kestä itseotettuja ja aika kamalia selfieitä, sulje sivu. 2. Jos olet meikkiasiantuntija, etkä kestä amatöörin hyväksi toteamia juttuja, vaikka ne oliskin ihan väärin, sulje sivu äkkiä. Muuten voit jatkaa turvallisesti selailua ;)
Aloitan homman yleensä sillä, että laitan tota Lumenen peitepuikkoa tummiin silmänalusiin, finneihin ja muihin näppylöihin sekä punottaviin kohtiin. Mulla toi on sävyssä 01 light beige.
Sitten tulee mun meikkipohjan vaihtelevin osa: joskus levitän päivävoiteen jo ennen peitepuikkoa koko kasvoille, joskus sekoitan päivävoiteen muitten mömmöjen joukkoon. No, nyt näin päin ja sekoitin päivävoiteen muihin mömmöihin. 

Mun päivävoide on äitin Venäjältä mulle tuoma ja mulla on myös saman merkkinen yövoide. Niitä tuskin löytää Suomesta, haha. Lisäksi käytän Lumenen CC-voidetta (sävy light) ja Lumenen ihon sävyn heleyttäjää (sävy 10 honey glow). Tota ihon sävyn heleyttäjää ei tosiaan myydä kuin kesäisin (en vaan tajua miks, miksei muulloin sitten voi olla heleä iho, haha!) ja oon onnellinen, kun sitä on vielä jäljellä! En tiedä mitä teen, kun se loppuu... Any ideas?

Eli siis, peitepuikon jälkeen sekoitan noi keskenään ja levitän meikkivoidesiveltimellä kasvoille.
Sitten onkin puuterin vuoro. Oon jo monen monta vuotta suosinut Rimmelin Stay Matte-kivipuuteria (sävy 001 transparent) ja taisin siitä joskus aikaisemmin jossain postauksessa mainitakin. Nyt oon (ehkä vähän huomaamattani) siirtymässä Lumenen tuotteisiin, joten tän loputtua taidankin koluta Lumenen hyllyt ja etsiä sieltä sopivan puuterin. Tää on kuitenkin ihan erinomainen, varsinkin jos katsoo hinta-laatusuhdetta! Tän levittämiseen käytän ihanan pinkkiä puuterisivellintä ;)
Viimeisimpänä korostukset. Tykkään lisätä tätä Lumene Natural Coden aurinkopuuterin ja poskipunan sekoitusta (sävy 11 Peachy) aina poskiin ja otsaan. Joskus käytän myös H&M'n aurinkopuuteria tai Espanjasta ostamaani pinkkiä poskipunaa, vähän fiiliksestä riippuen. Yleisimmin mulla on kuitenkin käytössä tää LNC:n tuote. Täytyy muuten sanoa, että tää on tosi riittoisa: ostin tän varmaan vuos sitten ja tätä on vielä tosi paljon jäljellä!

Viimeisestä vaiheesta - eli siis korostuksista en saanut kunnollista kuvaa, mutta kuvitelkaapa se vaikka mieleenne! :-D Anyways, oliko tällänen meikkipohjapostaus yhtään teiän mieleen tai saitteko tästä yhtään inspistä omiin meikkeihin? Oon kyllä huomannut, että iän myötä on oppinut meikkaamaan ainakin jonkin verran paremmin - kai kaikki muistatte kuuluisat meikkivoide- ja aurinkopuuterirajat? Sellaset jäätävät, mitkä näkyy kilometrien päähän! Myöskin mulla on muuttunut tää meikkaaminen enemmän hifistelyks, mutta mä diggaan! Ei siksi, että haluisin piiloutua pakkelin taa, vaan siks että meikkaaminen vaan on niin kivaa ;)

♥:Emmi

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

LAISKALLE PANNUKAKKUFANILLE


Ostin tossa taannoin testiin Fastin Pancake mix-jauhetta maussa maple syrup. Tän vaahterasiirappisen maun lisäksi muita makuja oli mun mielestä banaani-toffee ja ihan perus maustamaton. Mua kutkutti tää vaahterasiirappi eniten, joten valitsin sen kotiutettavaksi. Tietty jos rahaa olis, olisin kotiuttanut kaikki kolme mutta kun hintaa per pussilla on päälle parikymppiä niin ei ainakaan samalla kertaa voi kaikkia ostaa ;)

Pannukakkujauheen pakkauskoko on 600 grammaa, niinkun Fastin palkkari- ja herapussukat tavallisestikin on. Energiaa per 50 gramman annoksessa on 210kcal, hiilareita vajaa kymmenen grammaa, rasvoja vajaa kaheksan ja protskua 25. Kuulostaa siis ihan hyvältä.

Parasta tässä on yksinkertaisuus. Se, että vainka kuinka laiska kokki olisikin, aina jaksaa sekoittaa tän valmiin jauheen maitoon ja heittää pannulle. Niin yksinkertaista näitten lätysköjen tekeminen siis on. Eräs teistä kyselikin, voittaako nämä perus banaanilettuset niin vastauksena siihen: mä oon vähän kiikun kaakun. Maussa? No ehkä. Hinnassa? No varmaan pidemmän päälle. Mutta kumpi parempi, kotitekoiset lätyskät, joiden onnistuneisuudesta saat ehkä tietynlaista mielihyvää (varsinkin jos ei oo huippukokki: jee kerrankin mä onnistuin!) vai maailman yksinkertasimmin valmistetut valmislätyskät. No en mä tiedä.

Maultaan nää on hyviä ja kuohkeita, joskin se lisätty vaahterasiirapin maku tulee ehkä vähän läpi - huonolla tavalla. Kuitenkin kokonaisuus hyvä. Tää on ehkä paras valinta niille kiireisille, jotka haluaa syödä terveellistä ja proteiinipitoista ruokaa, mutta haluaa silti arkeensa vähän jotain erikoista. Tarjoiluehdotus: banaaniviipaleita ja hunajaa, menee myös yksistään!

♥:Emmi

maanantai 17. marraskuuta 2014

WEEK 46 | THROUGH MY PHONE

Alkuviikosta pienellä ilta-ajelulla | Haettii vihdoin liput Matkijanärheen! Ens lauantaina vihdoin tää pitkä odotus loppuu :-D oltas menty jo ensi-iltapäivänä, mutta koeviikkoa pukkaa pahasti päälle, niin leffailija siirtyi viikonloppuun! | Torstain asua, tyypillistä mua ja tollasta ihanan comfya. 
Viikon selfie, jeeee! Tän kuvan ottohetkellä oli muuten tosi kipee olo, lähdinkin koulusta puolen päivän jälkeen kotiin... | ...ja kotona tein koulujuttuja samalla huilaten, oli vähän pakko ottaa kiinni bilsan jutuista (nimim. niin hiton ulkona...) | Se tuli vihdoin! Tiistaina sain kotiinkuljetuksena mun vanhojen mekon, se tuotiin ihan ovelle saakka! :-D pientä sneakpeakkia, enempää en paljasta ennen h-hetkeä! ;)  
Äiti tuli häätämään meitä ulos perjantai-illalla, sen mielestä oli jotenkin outoa että me kaks kaverin kanssa ollaan meillä ysiltä illalla lukemassa kokeisiin... | Elviran kanssa kiinalaisessa lauantaina! Vedettiin ittemme ihan ähkyyn, mutta oli niin hyvää!! | Voin sanoa, että tästä oli leikki kaukana. Meni siinä vajaa puoltoist tuntia yhteensä, mutta ens viikon dinnerit on tehty! Säästän tässä kyllä niin paljon aikaa, että huhhuh...

Tällästä tällä kertaa, ens viikoks koitan saada vähän erilaisen viikkokatsauksen aikaan, mutta se nähdään sitten! ;) Mulla on aika positiiviset fiilikset uuteen viikkoon, vaikka pelkäänkin tän jakson kokeita enemmän kun mitään. Jotenkin tuntuu, että hanskaan kaiken vaikken mitään hanskaakaan. Anyways, supermahtavaa viikkoa kaikille! Tää viikko alkaa jalkareenillä! ;)

❤️:Emmi

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

124 PÄIVÄÄ

Huomasin tossa kysymyspostausta tehdessäni, että mun koulunkäynti ja ylppärit on aika kysymyksiä herättävä aihe. Ja niinhän se aina meneekin. Kyllä muakin kiinnostaa lukea muiden koulunkäynnistä, tällä hetkellä luen mieluiten edellisvuosien ylppäreistä, koska se on mulle nyt niin läheinen aihe. Mulle tulikin tästä mieleen, että nyt kun oon alkanut lukea ylppäreihin, niin aattelin tehdä kolmiosaisen postaussarjan asiaan liittyen: tässä kertoa mun ylppäreistä ylipäätään ja avata sitä, miten oon alkanut lukea tähän ekaan kokeeseen, seuraavassa postauksessa kertoa, kuinkas se lukeminen on sitten sujunut ja viimeisessä kertoa, miten se koe sitten meni ja mitkä on fiilikset jälkeenpäin. Näitä postauksia tulee siis noin parin kuukauden välein, sillä mun h-hetki on maaliskuun 20. päivä.
Mun ylppäriurakka alkaa siis tosiaan ensi keväänä uskonnolla. En ees tiedä miten uskonnon kirjottamiseen päädyin, jotenkin se into sytty siinä ykkösvuonna, kun ekasta kurssista napsahti kymppi. Kakkoskurssilla istuessani huomasin tykkääväni uskonnon opikselusta tosi paljon, siis niin paljon enemmän kuin yläkoulussa ja päätin, että mä kirjotan uskonnon. Nyt tän jakson jälkeen oon käynyt neljä kurssia uskontoa, enkä yhtään kadu päätöstä kirjottaa uskonto (vielä ainakaan...)!
 
Uskonto on mun pakollinen reaali, jonka lisäksi mun pakollisia aineita on keskipitkä ruotsi, pitkä ranska ja tietenkin äikkä. Ylimääräisinä mulla on pitkä enkku, lyhyt saksa ja lyhyt espanja. Yhteiskuntaoppi mun piti myös kirjoittaa, mutta taidan jättää sen (oikeestaan pienen yllytyksen seurauksena) pois, koska en tarvii sitä missään. Tajusin, että se on mulle vain turhaa stressiä vikaan kevääseen, jolloin kirjoitan lyhyet kielet, äikän ja ranskan. Haluun ranskasta mahdollisimman hyvän arvosanan ja panostankin siihen ihan hulluna. Myös espanjasta mä toivoisin vaikka ihan sitä laudaturia. Jotenkin vaan se masentaa, että 5 prosenttia kirjoittaneista vaan saa sen ällän.

Enkku ja ruotsi jää mulle siis kolmosen syksyyn. En jaksa ottaa niistä mitään stressiä, varsinkaan enkusta - se on kyllä tuntunut vaikeutuvan tässä lukion aikana. Noista kahdesta painotan enemmän ruotsia: se on mulle kuitenkin vielä vähän vaikeempaa kuin enkku. Varsinkin ruotisn kuuntelua pelkään ihan hulluna. 
Tosiaan, uskonnon lukemisen aloitin syyslomalla ja tähän mennessä voin sanoa, ettei stressi ole vielä mikään mieletön. Oon edennyt lukemisessa mielestäni ihan hiton hyvin, oon saanut soviteltua muut kouluhommat tähän rinnalle ja aikaa on silti jäänyt muuhunkin. Nyt oon lukenut neljän ekan kurssin kirjat kertaalleen ja viimisen kurssikirjan lukemisen alotan koeviikon loputtua - sopivasti silloin, kun mulla se vitoskurssi alkaakin. Ennen vuodenvaihdetta olis tarkotus saada luettua vielä toiseen kertaan kaikki kirjat, niin voi sitten sen jälkeen suunnitella taas vähän eteenpäin.

Oon tehynt loppuvuodeksi siis lukusuunnitelman ja luen sen mukaan noin 30 sivua päivässä joka päivä. Oon myös saanut vähän kompensoitua: yhtenä päivänä en jaksanut lukea, joten luin seuraavana päivänä kaksinkertaisen määrän. Tällä tavoin pysyn aikataulussa. Myöskin tämän neloskurssin kirjan luin viikonlopun aikana, jotta pääsin aloittamaan koeviikkoon valmistautumisen pari päivää aiemmin. Tosin, oon jo lukenut mun tän koeviikon kolmesta reaalista yhden kertaalleen ja toisen kahteen kertaan jakson aikana.

Jonkun mielestä mä varmaan teen tosi paljon turhaa työtä, mutta tää on mun tapa hoitaa nää hommat ja näin koen saavani parhaan mahdollisen tuloksen. Tässä olikin tarpeeks ylppärijuttuja nyt hetkeen, joten palataan näistä asioista ihan muihin juttuihin taas huomenna. Loppuun vielä haluan sanoa, että kaikki kysymykset asiaan liittyen on enemmän kuin tervetulleita. Kommenttiboksiin voitte myös huikata, mitä asiaan liittyvää haluisitte mun kertovan seuraavassa osassa

Lukuintoa kaikille omiin haasteisiin!
♥:Emmi

perjantai 14. marraskuuta 2014

KULTTUURIPÄIVÄ 2014


Viis kuvaa tän vuoden kulttuuripäivästä. Olis löytynyt enemmänkin, mutta niissä näkyy liikaa jengin naamoja niin jätin ne suosiolla lisäilemättä. Tässä kuitenkin jotain parhaita paloja mun kameran kuvista.

Jos siellä ruudun takana on joku, joka hämmentyy että mikä tää kulttuuripäivä on tai varsinkin joku 9. luokkalainen, joka pohtii lukioiden välillä niin tässä pieni tietoisku: Kulttuuripäivä on meidän psylliläisten erikoisuus. Joka vuosi abit järjestää ja suunnittelee sen. Abit keksii meille nuoremmille teeman, jonka pohjalta meidän pitää tehdä esitys. Ykkösillä pelkkä näytelmä, kakkosilla videoita ja näytelmää. Abit koristelee salin teeman mukaan ja tekee myös omia esiintymisiä. Paikalla on tuomaristo, joka jakaa sitten päivän lopulla palkinnot, joista havitelluin on tietenkin tää kakkosten palkinto. Jos joku ysi vielä epäröi, niin tää on yks hyvä syy tulla meidän lukioon ;)

Viime vuonna en tykännyt kulttuuripäivästä kauheesti, vaikka näin jälkikäteen ajatellen koko homma oli järkätty vuosi takaperin niin hyvin, koristelut, tekniikka ja videot oli ihan huippuluokkaa. Jotenkin se teema ärsytti sillon mua: kauhu ei tälläselle vellihousulle oo se kaikista kivoin. Tänä vuonna muhun kuitenkin tarttu sellanen kulttuuripäivä-fiilistely ja vaikkei tää päivä viime vuotta noissa kolmessa aiemmin mainitsemassani asiassa voittanut, oli päivä kuitenkin kokonaisuudessaan ihan huippu. 

Loppupeleissä olin meidän luokasta ylpee, vaikka paikalla olleet tietää mitä sähläystä meiän esitys oli :-D Kuitenkin, saatiin aikaseks enemmän ku viime vuonna ;) Muut kakkosluokat oli tosi huikeita ja vaikka voitto mun mielestä ei mennyt oikeeseen osotteeeseen (ei, en tarkoita että meidän olis kuulunut voittaa vaan mulla oli oma suosikki) niin voittajaluokankin esitys oli todella hyvä! Myös ykköset oli panostanut, siitä plussaa erityisesti jos meidän viime vuoden esitystä muistelee...

Ehkä tässä oli tarpeeks paasausta kulttuuripäivästä, en malta oottaa ens vuotta kun on meidän vuoro suunnitella ja järjestää!


♥:Emmi

torstai 13. marraskuuta 2014

ME-TIME

Siinä kohtaa, kun stressilevelit alkaa kohota turhan korkeelle ja mental breakdown (ja osittain terveydellinen breakdown...) lähestyy uhkaavasti on hetki vain oman itsen kanssa ihan ok. Kupillinen lemppariteetä tilkalla maitoa ja lorauksella hunajaa, söpö kynttilä ja lemppariproteiinipatukka kylkiäiseksi. Kynttilän siirsin kyllä turvallisemmalle paikalle kuvien ottamisen jälkeen ja saattaapi olla, että otin sängyllä vähän mukavamman asennon, mutta muuten näillä mennään. Ilta lempiblogien ja rentoutumisen parissa ja ajoissa nukkumaan - jos huomenna voisin paremmin.

Joskus tulee vaan sellasia hetkiä, että kaikki on hyvin ja samalla kuitenkin tuntuu, että mikään ei onnistu. Tänään oli mulla yks niitä päiviä taas. Kurkussa kaktus, vatsakrampit, väsymys ja kaikki muu siihen päälle. Ja ainiin tää takareisi ja treenaamattomuus. Tuntuu, että korkeemmat voimat on taas mua vastaan.

Ennen kun mä jatkan löffailua täällä mukavissa oloissa, mulla olis teille pieni pyyntö. Eräs bloggaajakin surutteli postauksessaan sitä, kuinka kommentointi blogeissa on vähentynyt. Mulla sitä nyt ei koskaan suuremmin oo ollutkaan, mutta edes muutama kommentti on enemmän kuin ei mitään. Se saa jaksamaan. Itselle tulee sellainen olo, että jaksaahan tästä taas vääntää uusia ideoita, kun on joku, jota kiinnostaa. Siispä jos teille tulee jotain mitään ikinäkään mieleen, rustatkaa tonne boksiin niin tiedän, että joku täällä edes on lukemassa! Ja tää ei päde vaan tähän postaukseen, sillä vuorovaikutus kommenttiboksissa on mun mielestä se idea, blogien suola.

♥:Emmi

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

IIRO


Nyt on sitten nimikin selvillä teille lukijoille näin virallisesti, vaikka jotkut teistä sen varmasti jo tiesikin. Iirohan se mun rakas veljeni on. Meidän pikku-Iiro sai tosiaan nimensä lauantaina ja koko tilaisuus oli mun mielestä tosi kaunis, vaikka kirkossa olikin enkä niistä kirkon jutuista sen koommin perusta. Itkin jo ennen, kun äiti alko lukea Iirosta kirjoittamaansa tekstiä, mutta hyvin sain koottua itseni kun Iirolle lauloin. Äiti ja mummi oli tehnyt meille kotiin paljon hyvää ruokaa ja niitä herkuteltiin lähimpien sukulaisten ja ystävien voimin meillä. Siis erityisesti kanapullat ja aurajuustosavulohi, ei oo mitään parempaa. Iiro-kakun täyte oli ihan mieletön. En tiedä mitä siinä oli, mutta mä haluan samaa mun ylppärikakkuihin! :-D

Nää pari kuukautta pikku-Iiron kanssa on sujunut näin siskon näkökulmasta paremmin kuin hyvin, enkä ihanampaa veljeä vois toivoa. Viime viikonloppuna oltiin ekaa kertaa kahdestaan kotona ja jätkä oli kyllä kiltisti (lukuunottamatta ruualla sotkemista, mutta kun sitä nyt siskon kanssa ollaan niin...). En tiiä haluaisitteko te kuulla meiän Iiron sopeutumisesta tai jostain muusta asiaan liittyvästä jossain vaiheessa lisää, mutta jos haluatte niin huikatkaapas kommenttiboksissa mitä ja millaista haluisitte kuulla!

Ihanaa keskiviikkoa ihan jokaiselle!
♥:Emmi