GOODBYE BATAM

Tänään onkin aika sanoa viimeistä kertaa vähään aikaan heipat Batamille ja lämmölle. Ihanat kaksi viikkoa oon taas saanu täällä oleilla ja vähän kieltämättä harmittaa lähteä takaisin kylmään Suomeen, vaikka samalla on niin ihana taas nähdä kavereita. Nyt ei tarvitse edes lähteä kyynel silmässä perhettä ikävöiden, sillä viikon päästä meitä onkin jo Suomessa paikalla kolme neljäsosaa ja puolentoista viikon päästä ollaan hetken aikaa taas kokonainen.

Kiitos isäpuoleni Jarkon ja perheeni heittäytyväisyyden oon saanut oppia ihan mieletöntä ja täysin Suomen kulttuurista eroavaa kulttuuria tämän syksyn aikana ihan muidenkin edestä. Se, että mun perhe lennättää mua tänne kuukauden välein ei tosiaan oo mikään itsestäänselvyys ja se kertoo siitä, kuinka läheinen nelikko me ollaan. Ei me pärjätä pitemmän aikaa kolmen vahvuudella, vaan jokainen perheenjäsen vaatii täyteen panokseensa sen, että lähiperhe on ympärillä tsemppaamassa. Näin oli meidän kolmikolla jo ennen Iiron tuloa ja nyt pikkuinen on tuonut vaan oman pippurisen lisänsä tähän kaikkeen.

Batam on oikeasti ihan huippumesta. Ekan kerran tänne saapuessani en voinut uskoa tykästyväni tähän hommaan kaikkine autenttisine ruokakojuineen, mopoineen ja muine juttuineen, mutta perhana vie on Indonesia kyllä ottanut musta palasen! Paras ruoka löytyy paikallisilta ja vaikka välillä hermostuttaa paikallisten tyyli käsitellä asioita tai niiden mielettömän hidas kävelytyyli, on ne paikalliset vaan huippuja sisupusseja. Nää täällä ei todellakaan elä sellasessa vauraudessa kuin jotkut länkkärit, mutta silti ne vaan jaksaa painaa. Kaikki hymyilee vastaan tullessa ja "Hello Miss"-tervehdykset jaksaa lämmittää mun jokaikistä päivää täällä.

En usko, että voisin muuttaa ikinä näin kauas Suomesta ja "länsimaisesta sivistyksestä", mutta mun perheen tavoin kyllä täällä viihtyisi vaikka vuoden tai kaksi. Me saadaan kuitenkin täällä elää ja asua muiden länkkärien keskellä ja samalla päästään osaksi paikallista väestöä. Ruoka-asiat täällä on vielä Ranskaakin erikoisempia ja vaikka erilaisia kaurahiutaleita on enemmän kuin Pariisissa koskaan, puuttuu täältä niiiin paljon kaikkea, että välillä meinaa hermostuttaa. Silti, tässä paikassa on jotain niin ihanaa.

Batamin lisäksi oon saanut tänä syksynä nähdä Singaporen, Balin ja Thaimaan. Miksi pitäis jättää tilaisuus käyttämättä, kun Thaikkuihin tai Balille pääsee pilkkahintaan Suomesta lentämiseen verrattuna? Jokaikinen näistä paikoista on opettanut mulle kulttuurista lisää, näyttänyt omat hienoutensa ja ainakin tuoneet passiin lisää leimoja ;-) En olis ikinä alkuvuodesta uskonut, että syyskuun ja joulukuun välillä tulee ravattua Aasiassa näin mielettömän paljon. Ikinä ennen en Aasiaan ollut päässyt, mutta nyt oon nähnyt jo vaikka mitä. Aasialainen kulttuuri on ihan mieletön, jotain niin paljon enemmän kuin Euroopassa!

Näihin sanoihin on hyvä päättää mun Batamilla hengailu, tässä kun postausta kirjoittelen laukut pakattuna ja lähtöä odotellessa. Postauksia Batamilta tulee vielä lähiaikoina ja jos elämä ei vie mua ensi vuonna Suomen ulkopuolelle, tuun todennäköisesti tänne vielä kerran tai kaksi palaamaan ensi vuoden puolella. Kuultuani, että perheeni muuttaa Batamille, ihmettelin mihin sivistyksettömään kaninkoloon sitä ollaan oikein menossa. Nähtyäni tätä mestaa yhteensä toista kuukautta voin sanoa, että Batam otti kyllä paikan sydämestä.

♥:Emmi

PS. Eilen tuli Berliinin reissulta video, muistakaa tsekata jos jäi välistä!!