Usually my make up posts are about recommending different products or doing tutorials. Today is an exception. I'm here to tell you a story about a thing that happened. I was at a local supermarket, looking for new make up with my mom. Suddenly I started looking products this local brand "Wardah" had to offer. A young muslim woman was selling these products and I started having a real conversation with her. In the end I had spent over 20 minutes talking about make up and which product would suit me the best. I ended up buying these five products: a mascara, foundation, body butter and two lipsticks.
The best part of the story is how happy the woman became. My purchase was worth 10 euros but for this woman it felt like winning in a lottery. She celebrated it and told about it to all of the other employees near her. I was glad I got to make her day a little better.
Even though I've been here only for five days I've noticed so much things in local people and experienced a lot. I'm sure I'll write an own post about that later. My only thought now is why do Western people feel like royalties to these ones?
Yleensä mun meikkipostauksissa suosittelen jotain tuotetta tai esittelen uuden tutorialin, mutta en tällä kertaa. Halusin tulla kertomaan teille tarinan pari päivää sitten tapahtuneesta jutusta. Oltiin äitin kanssa paikallisessa supermarketissa ostoksilla ja kierreltiin ympäri meikkiosastoa. Sattumalta rupesin katselemaan paikallisen Wardah-merkin meikkejä. Niitä oli myymässä nuori musliminainen, jonka kanssa aloin käymään pitempää keskustelua. Juttelimme jonkun tovin meikeistä ja hän suositteli mulle parhaiten sopivia tuotteita. Lopulta päädyin ostamaan nämä viisi tuotetta: ripsarin, meikkivoiteen, vartalovoiteen ja kaksi huulipunaa.
Ei se materia, vaan se hyvä mieli. Suunnittelin oikeasti aluksi ostavani vain huulipunia, mutta hintojen ollessa hyvät ja myyjä niin valloittava, muistelin hetken mikä voisi vielä olla tarpeen ja päädyin näihin. Euroissa nämä maksoivat yhteensä kympin, mutta tälle nuorelle naiselle se tuntui lottovoitolta. Hän juhli myyntiään kanssatovereille ja hymyili kuin Naantalin aurinko. Mulle tuli hyvä mieli siitä, että tein hänen päivästään vähän paremman.
Näiden viiden päivän aikana oon jo huomannut vaikka ja mitä paikallisissa ihmisissä ja päässyt kokemaan ihan äärettömästi. Ajattelinkin kirjoitella näistä vielä erikseen. Ainoa kysymys, mikä mun päässä nyt pyörii on se, miksi länkkärit on näille kuin kuninkaita?
♥:Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti